mothersdayposter-620x426

ElokuvaKirjoittanut Ilona Iida Simes

Mother’s Day

Lukuaika: < 1 minuutti

Mother’s Day

Mother's Day

Garry Marshall

Elokuvateattereissa kautta maan.

Ohjaajan takia tällä elokuvalla olisi ollut teoreettisen komeat mahdollisuudet olla hyvä: Garry Marshall (s. 1934) on yksi elävistä legendoista. Hänen luomuksensa oli Onnen päivät -tv-sarja ja komediaelokuvissa vahvin meriitti Pretty Woman.

Marshall on siis tuntenut Julia Robertsin jo neljättä vuosikymmentä. Olikin reipasta saada Roberts karmeassa peruukissa esittämään isoäitiä. Näytettiin, ettei pelätty naisen ikää, wau.

Siihen se reippaus loppuikin. Jäljelle jäi Jennifer Anistonin ja Kate Hudsonin vaivaannuttavaa tekopirteyttä.

Jos toivoo lasta ja aikoo vakaasti tämän leffan katsoa, kannattaa panna lapsi tilaukseen ennen kuin käy elokuvissa. Lapsethan ovat amerikkalaisessa viihteessä usein ongelmarooleissa. Hetken ajan voi mennä hyvin, mutta pian onkin lähdettävä sairaalaan. Tosin vielä ongelmallisempia kuin pienokaiset ovat yleensä elokuvien äitihahmot. Tässä he olivat neuroottisia hössöttäjiä, masentuneen epävarmoja kriisipesiä ja höpsöjä rouvia. Jopa näitä kaikkia yhtä aikaa.

mainos

Elokuvan ongelmat muka erilaisen puolison takia ovat niin kliseisiä, että vaikka raina olisi alunperin ehkä halunnut olla rasismin ja homofobiaa kritisoiva, näin osoittelevat sanomat toimivatkin kliseitä vahvistaen eivätkä niitä purkaen: Yksi päähenkilöäideistä on naimisissa intialaissyntyisen kanssa, ja yksi pääpareista on naispari, mutta ikävä kyllä näistä asetelmista ei saada mitään vahvempaa jännitettä, kuin huokailut ”toivottavasti äitini ei saa tietää, että puolisoni on tällainen”. Apua, nyt kaikki piiloon. Ja tietenkin äiti saa tietää.

Yksi uuden ajan klisee ylitti kaiken: elokuvan kaivatuin äiti, luoja paratkoon, oli rintamalla tapettu, armeijaa rakastanut ylisuorittaja. Päästiin tekemään haudalle kunniaa.