Then It Fell Apart
Moby
Elektronisen musiikin kehittäjänä läpimurtonsa 90-luvulla tehnyt ja myös eläinaktivistina tunnettu yhdysvaltalaismuusikko Moby on julkaissut toisen elämäkerrallisen kirjansa, Then It Fell Apart. Melankolisessa, osin synkässäkin kirjassa Moby ei säästele itseään ja avautuu poikkeuksellisen rankasta päihdetaustastaan. Kirjassa on silti paljon mehukkaita ja tragikoomisia tarinoita Mobysta ja lukuisista julkisuuden henkilöistä, Donald Trumpista alkaen.
Then It Fell Apart on jatkoa kolme vuotta aiemmin ilmestyneelle omaelämäkerralliselle kirjalle Porcelain. Porcelainissa Moby kirjoitti elämästään New Yorkissa (1989-1999) ennen suurinta menestystään, miljoonia myynyttä Play-albumia. Porcelainin jälkeen Moby päätti jatkaa kirjoittamista, eikä mennä terapiaan. Kirjoitustyön tuloksena syntyi Then It Fell Apart, joka koostuu kahdesta erillisestä elämänvaiheesta: Mobyn lapsuudesta varhaisaikuisuuteen (1965-1985) ja Playn ilmestymisvuodesta 1999 aina vuoteen 2008, jolloin Moby päätti raitistua. Moby hyppii vuorotellen kummankin elämänvaiheen välillä ja sanoo saaneensa innoituksen tähän kirjoitustyyliin Kurt Vonnegutin Teurastamo 5:stä.
Kirjan suurin mediahuomio on kohdistunut varsin triviaaliin seikkaan. Onko Moby tapaillut aikanaan näyttelijä Natalia Portmania romanttisessa vai toverillisessa mielessä? Portman on pahastunut Mobyn romanttisista oletuksista. Kirjan kokonaisuuden kannalta se on vain mitätön sivujuonne, sillä kirja kertoo ennen kaikkea Mobyn elämäntarinan ja kasvukertomuksen.
Lapsuusajan kuvaus alkaa sillä, että Moby kertoo isänsä ajaneen autolla päin seinää ja tappaneen itsensä. Kovin ruusuiseksi lapsuus ei siitä muutu: välinpitämätön, huonoihin miessuhteisiin ajautuva ja päihteisiin liikaa mieltynyt äiti jättää Mobyn monesti oman onnensa nojaan. Pieni perhe on köyhä, eläen Pelastusarmeijasta hankituilla vanhoilla vaatteilla ja paikallisilla ruokakupongeilla alueella, joka on Yhdysvaltojen varakkaimpia ja jossa koulukavereiden isät tekevät uraa monikansallisten yhtiöiden johtoportaissa. Alemmuuden tunto on käsin kosketeltavissa. Mobyn lohtuna ovat perheen kotieläimet, joita riittää kanista kissoihin ja koiriin.
Play´n menestyksen aikana ja vielä sen jälkeenkin Moby ajattelee, että musiikillinen suursuosio parantaa tilanteen, ”fame fixes it all”. Niin ei kuitenkaan käy, vaan päihteiden käyttö kiihtyy ja vaikutukset ovat ennalta arvattavissa.
Kirjaa eteenpäin lukiessa käy selvästi ilmi, miten lapsuusajan kokemukset ovat heijastuneet Mobyn aikuiselämään. Yliopisto-opinnot jäävät kesken, kun LSD-trippi tuo esiin lapsuusajan traumat ja laukaisee paniikkikohtaukset. Helpotusta paniikkikohtauksiin tuovat päihteet, alkoholista lukuisiin erilaisiin huumeisiin. Niiden vaikutuksen alaisena Mobysta tuntui, että kaikki on hallinnassa ja kompleksit katoavat päihtymyksen voimistuessa. Play´n menestyksen aikana ja vielä sen jälkeenkin Moby ajattelee, että musiikillinen suursuosio parantaa tilanteen, ”fame fixes it all”. Niin ei kuitenkaan käy, vaan päihteiden käyttö kiihtyy ja vaikutukset ovat ennalta arvattavissa. Julkisuutta, mainetta ja päihteitä hamutessaan Moby luopuu lähes kaikista niistä periaatteista, joita hänellä on ollut nuorena punkkarina. Moby pitää kiinni silti poliittisista, liberaaleista näkemyksistään ja vegaaniruoasta. Poliittiset näkemykset johtavat Eminemin kanssa ikävään tilanteeseen, kun Eminem uhkailee Mobya jopa MTV Music Awards – gaalassa vuonna 2002. Moby on sitä ennen kritisoinut Eminemin naisvihaa ja homofobiaa ilmentäviä sanoituksia ja yhdessä haastattelussa kertonut huumorimielessä epäilleensä Eminemin olleen ihastunut häneen.
Levytysprosesseja sivutaan kirjassa. Hauskinta musiikillista antia ovat kuitenkin Mobyn ensiaskeleet bändikuvioissa. Moby sai inspiraationsa yhtyeen perustamiseen kuultuaan Sex Pistolsin God Save the Queen – kappaleen. Mobyn ensimmäisen yhtyeen, Vatican Commandos, ensimmäinen keikka oli myös ikimuistoinen. Yksikään kutsutuista koulukavereista ei tullut paikalle ja ainoa katsoja oli koira, joka sekin lähti lätkimään viimeisen kappaleen aikana. Myöskään odotukset Play´n julkistamisen jälkeen eivät olleet suuret. Olihan Mobyn edellinen levy, Animal Rights, flopannut ja Moby luuli myös Play´n epäonnistuneen, mutta yhtäkkiä levy alkoikin myymään hurjia määriä ja menestys aukaisi ovet musiikkitaivaan kirkkaimpiin tähtiin. Tämän jälkeen oli vuorossa ensin loiva ja sitten jyrkempi pudotus kaupallisessa menestyksessä sekä sen pohdinta, mikä tuo elämässä oikeasti onnellisuutta.
Kirjan henkilögalleriasta löytyy koko joukko suomalaisillekin tuttuja julkisuuden henkilöitä: Ivanka ja Donald Trump, Jared Kushner ja Hillary Clinton. Donald Trump joutuu huomaamattaan Mobyn karkean kepposen kohteeksi – siis aikana ennen presidenttiyttään. Muusikoista lämpimän arvion saavat erityisesti David Bowie, Bono ja Joy Division – yhtye. Yksi Mobyn musiikillisia tähtihetkiä on, kun hän pääsee esittämään Joy Divisionin musiikkia itse yhtyeen kanssa.
Kriittinen sana? Kirjaa olisi voinut joissakin kohdissa tiivistää, mutta silti osa kertomuksista päättyy niin, että lukija jää arvailemaan, mitä seuraavaksi tapahtui. Jonkin verran voi kritisoida myös sitä, että Moby kirjoittaa useiden vuosien takaisista tapahtumista sanatarkkaa dialogia, samoin hän kertoo useita muistikuviaan siitä, mitä tapahtui hänen ollessaan kolmivuotias. Onko mahdollista, että hän pystyy muistamaan näin tarkasti asiat? Moby ei kuitenkaan pyri millään lailla kiiltokuvamaiseen tekstiin, vaan hyvin itsekriittiseen ja rehelliseen sävyyn tuo esiin omia tekemisiään. Kirja on synkistä sävyistään huolimatta viihdyttävää luettavaa ja Moby on taitava sanankäyttäjä. Kirjalla on kiistämättömät ansionsa muusikkojen omaelämäkertojen joukossa ja voin lämpimästi suositella kirjaa aihepiiristä kiinnostuneille. Kirjalle on Mobyn lehtihaastattelujen perusteella luvassa vielä jatko-osa. Haastatteluissaan Moby on myös sanonut, että kaikki kirjasta saatavat myyntituotot lahjoitetaan eläinoikeusjärjestöille.
Teksti: Joonia Streng
Moby: Then It Fell Apart
Kirja on tilattavissa ulkomaisilta nettisivustoilta
