Esittävä taideKirjoittanut Tuomas RantanenKuvat Maarit Kytöharju

Max Savikankaan säveltämä ja Teemu Mäen kirjoittama scifiooppera pöyhii ihmisyyden itseymmärtyksen rajoja

Lukuaika: < 1 minuutti

Max Savikankaan säveltämä ja Teemu Mäen kirjoittama scifiooppera pöyhii ihmisyyden itseymmärtyksen rajoja

Yleisö hörähtää, kun sopraano Reetta Ristimäki vaappuu näyttämölle hellyyttävässä koivupuvussaan. Pian kuulemme hänen laulavan ylilajisesta näkökulmastaan, kuinka ei enää halua pukeutua sen enempää ihoon, tuoheen kuin limaankaan.

Kyseessä on osana Musica Nova -festivaalia esitetty Max Savikankaan säveltämä scifi-ooppera Ihmisen jälkeen / Posthuman. Teemu Mäen kirjoittama ja ohjaama sekä Petri Kekonin koreografioima monitaiteellinen teos sijoittuu ihmisen jälkeiseen aikaan.

Koivun rinnalla kuultavia solistihahmoja ovat sakraalin matriarkaatin ilmentymä Sumu (Susanna Tollet), ihmiskunnan jälleensyntymää symboloiva Lapsi (Tuukka Haapaniemi) ja kenties osaltaan ihmisen jäämistöä peilaava Kone (Petri Bäckström).

Runollisen väkevä libretto on tyyliltään tuttu aiemmista Mäen näyttämöteoksista – ei vähiten Sinusta tulee koivu -satubaletista (2017). Vihjeinä ihmisen tuhoon johtavista tekijöistä nähdään mykkää kuvaa Ukrainan sodasta, saasteista ja kuivuudesta. Valkokankaalla vilahtelee myös arkisia perhekuvia sekä klassista maalaustaidetta Kristuksen kärsimyksestä.

mainos

Kahdentoista selvärajaisen episodin musiikki on mukaansatempaavaa sekä solistien ja kvartettikuoron päästessä vauhtiin kylmiä väreitä nostattavaa. Samalla kun skaala elää portaattomasti nykyoopperasta rappiin ja negrospirituaaliin,  József Hársin johtama 10-henkinen orkesteri saa tuekseen myös tekoälyn tuottamia tulevaisuuden kaikuja.

Kehollista ihmisyyttä lavalla edustavat treeniverkkareissa elämän alkuaineiden leikkiä ilmentävät tanssijat Meri Pajunpää ja Anna Stenberg.

Kerrassaan nietzscheläisiä sävyjä nähdään ikuinen paluu -teemaisessa finaalissa, jossa uuden mahdollisuuden saanut ihmiskunta ajautuu ämpäri päässään ja kirves kädessään kiertämään valtavaa jätevuorta – päätyen samalla jälleen toislajisten olentojen julmaan lahtaamiseen.

Tälle ihmisymmärryksen ytimissä vaeltavalle ja kunnianhimoiselle teokselle todella soisi vielä lisäesityksiä tulevaisuudessa.

Suomalaisen kamarioopperan tuottaman teoksen viimeinen esitys on Tanssin talossa 7.3.. Käsiohjelman mukaan valmisteilla on radioteos ja elokuva.