Rebekka Holi: Vyöry

Booa Music ja Vallila Music House 2025

Rebekka Holin kolmas albumi Vyöry on raikas ja indieartistin aiempaan tuotantoon verrattuna selkeästi tuotetumpi. Holin musiikissa on ilahduttavan monipuolinen soundimaailma, jossa uskalletaan kokeilla ja sovitella erilaisia tyylejä yhteen. Herkkä tunnelmointi vaihtuu sulavasti ilman sähköistävään rokkiin, puhallinsoittimia kaivetaan esiin ja laulu maalailee kappaleita rohkeasti eri värein. Äänenkäyttö onkin erityisen ihailtavaa. Paikoin kaunista ja heleää pastellinsävyistä tunnelmointia, heti seuraavaksi räväkän punkahtavaa. Ja mitä värejä löytyykään, kun laulua liu’utetaan jopa teatraalisiin sävyihin! Välissä sopii toki myös vihellellä.

Holin teksteissä maailmaa havainnoidaan persoonallisesti ja humoristisesti samalla, kun otetaan rohkeasti kantaa. Levyn päättävä nimikkokappale Vyöry on hieno filosofinenkin kuvaus runsaudesta ja ajan pysäyttämättömästä liikkeestä. Käsinkosketeltavampaa menoa löytyy puolestaan biisistä Saippuoita haistelemaan, jossa köyhän opiskelijat tekoripset räpsyvät Sokoksen kosmetiikkaosastolla.

Helsinkiläinen Rebekka Holi on tällä hetkellä yksi kiinnostavimpia kotimaisia indieartisteja. Vaikka rosoisuutta on karsittu ja soundi on ammattimaistunut, vaihtoehtomusiikin virrassa uiminen sujuu varsin sulavasti.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Antti Kurko

Igorrr: Amen 

Metal Blade 2025

Muun muassa black metallia, hiphopia, noisea sekä elektronista että kamarimusiikkia yhdistelevä Igorrrin tyylilajista ja temposta toiseen poukkoileva musiikillinen kaaos vaatii kuuntelijan täyden huomion. 

Ranskalainen Gautier Serre on tehnyt musiikkia Igorrr-nimen alla jo parikymmentä vuotta ja matkan varrella sooloprojektista on kasvanut yhtye, jonka jäsenet ovat vaihtuneet melko tiuhaan. Vaikka tuotanto usein lokeroidaan metalliksi, kuvaa avantgarde sitä paremmin. Ajoittain kaiken alleen jauhavat raskaat kitarariffit ja tuplabasarit ovat kuitenkin dominoivia elementtejä. Vokaalit ovat oma lukunsa. Murinasta karjumisen kautta kiljumiseen ulottuva miesääni saa kaverikseen mezzosopraanon, ja Amen-levyllä tiuhaan kuultava mieskuoro tuo mieleen lähinnä hämyisen munkkiluostarin. Ihmisäänet rekisteröityvät ensisijaisesti instrumentteina ja kappaleiden sanoitukset koostuvat lähinnä hyvältä kuulostavasta siansaksasta.

Jari Tamminen

Sur-rur: Härveli

If Society 2025

Sur-rur on aina erottunut muista suomalaisista punk- ja rock-yhtyeistä vilpittömällä ja syvällisellä ulosannillaan ja jatkaa lapsekkaan aikuisrokahtavan soundinsa parissa levyllään Härveli. Lyriikan ja musiikin punos on ensiluokkaista. Sanoituksista puuttuu monelle punk-bändille tyypillinen joutava rankistelu ja ”älykköbändeille” tyypillinen sieluton, lukiopoikamainen näsäviisastelu ja näppäröinti. Päinvastoin, Sur-rur on kiinni ihmiselämän väistämättömyyksissä, ikääntymisen ja ajankulun hyväksymisessä. 

Musiikillisesti Härveli on kevyempää kuin yhtyeen alkupään tuotanto, mutta pelkistetympi kuin edelliset kaksi levyä. Sur-rur soittaa ja laulaa juuri sopivasti päin prinkkalaa, eikä instrumentaatiossa ole monen nyky-indiebändin tyylipisteitä rokottavaa kliinistä ja ylituotettua soundia. Suklaapatukoiden aiheuttamasta ihottumasta tai kaipuusta mummolaan ei voi laulaa kuulostamatta mukahauskalta, jos instrumentaatiosta ja vokaaleista on hiottu kaikki inhimillinen särmä pois. Sur-rur ei pelkää olla hauska, pehmeä ja melankolinen.

Mitja Jakonen

• 26.11.2025
• Kirjoittanut voima