Marian totuus
Jessica Palud
Ensi-ilta 19.12.
★★★
Maria Schneider (1952–2011) oli vain 19-vuotias aloitteleva näyttelijä esittäessään pääroolia maineikkaan Bernardo Bertoluccin elokuvassa Viimeinen tango Pariisissa (1972). Se kuvaa Schneiderin esittämän nuoren ranskalaisen naisen ja Marlon Brandon esittämän amerikkalaisen ikääntyvän miehen erikoista seksisuhdetta. Elokuvan aiheuttama skandaali kiteytyi raiskauskohtaukseen, jonka Bertolucci ja metodinäyttelijänä tunnettu Brando sopivat kuvattavaksi varoittamatta Schneideria, jotta tämän turvattomuuden ja kauhun tunteet olisivat mahdollisimman aitoja.
Jessica Paludin ohjaama Marian totuus toistaa tämän tapahtumasarjan ja sen, miten teko jätti kohteeseensa pysyvät jäljet. Se kertoo myös Schneiderin (Anamaria Vartolomei) vaikeasta äitisuhteesta, hylkäyskokemuksesta ja myöhemmästä huumeongelmasta sekä elokuvateollisuuden ja ympäröivän kulttuurin vinoutuneista sukupuolisista asenteista. Kuvaavaa on, että hyväksikäytön jälkeen Bertoluccin (Giuseppe Maggio) ja Brandon (Matt Dillon) sijaan myös suuren yleisön jakama häpeätuomio jäi naisena yksin Schneiderin kannettavaksi.
Vaikka elokuva on tietenkin Schneiderin puolella ja tunnistaa tapahtumasarjan symbolisen merkityksen tämän ajan Me too -liikkeelle, se onnistuu vain osittain perustelemaan, miksi tarinasta piti tehdä niin korostunut näköiskuva jopa raiskauskohtauksen yksityiskohtia myöten. Elokuvan ansioksi on luettava se, että se kuvaa Scneiderin kaltoin kohteluun syylliset mieshahmot uskottavan ristiriitaisina. Silti kun Marian hahmo jää etäiseksi, elokuva ajautuu vahvistamaan tarinaa, että tämä uhrin rooli on ainoa asia, joka määrittää oikeaa Maria Schneideria vielä kuolemansa jälkeenkin.
