Esityksen alussa nähdään harsoverhon takana kaksi hiuksistaan toisiinsa kytkeytyvää, mutta hitaasti toisistaan erkaantuvaa naishahmoa. Kohtaus tiivistää sattuvasti niin esityksen tarinan kuin tyylilajin.
Näin alkaa Oksana Lommin ja Mathilda Krusen koollekutsumana toteutettu Mannerhein Sisters. Q-teatterin Puoli-Q-näyttämöllä nähtävän teoksen päähenkilöt ovat Carl Gustaf Emil Mannerheimin (1867–1951) vähemmän tunnetut tyttäret, Anastasie (1893–1978) ja Sophie (1895–1963). Näytelmä nojaa Tuija Pallesteen laajaa taustatyötä vaatineeseen HS-kuukausiliitteen artikkeliin (2017) ja siinä on hyödynnetty hänen arkistoista löytämiään ja kääntämiään kirjeitä ja muuta aineistoa.
Mielenkiintoisesta historiallisuudesta huolimatta esityksen painopiste on aivan muualla kuin näköiskuvassa todellisiin henkilöhahmoihin. Näyttämöllä nähdään enemmän ajan ja paikan ylittäviä nykyhetkisiä katseita sisaruuden siteeseen. Tämän välittämiseen esityksessä nojataan Saana Volasen valoilla ja verhoilla suunnittelemaan pelkistettyyn tilaan, Iida Hägglundin luomaan rikkaaseen äänimaisemaan, Ella Aurora Snellmanin historiaa kommentoivaan puvustoon sekä esiintyjien leikillisen liikkeeseen.
Noin tunnin kestävä näytelmä koostuu tunnelmallisista kuvaelmakohtauksista, jotka piirtävät kahden naisen elämän kaaria lapsuuden jaetusta läheisyydestä etäisemmän yhteydenpidon vaiheisiin. Siinä missä Stasie (Kruse) päätyy pitkäksi ajaksi luostarin hiljaisuuteen, Sophy (Lommi) etsii itseään Pariisin venäläisten emigranttien boheemipiireistä. Erilaisista poluistaan huolimatta kumpikin lopulta löytää elämänkumppanikseen naisen.
Isä Mannerheimia ei näyttämöllä nähdä, mutta muilla keinoin välittyy hänen hyväksyvä suhtautumisensa tytärtensä elämänvalintoihin ja se kuinka heidän keskinäiset suhteensa jatkuivat lämpiminä loppuun asti. Näin marsalkaan kohdistuvan paraatijulkisuuden ja ikonisen konservatiivisuuden odotteeet lomittuvat koskettavasti tavallisen arjen ja välittävien perhesiteiden tasoihin.
Metaforisesti esitys houkuttelee katsojaa kurkistelemaan oman elämän äärellä pönottävien patsaiden ja harhauttavien julkisivujen taakse. Kulisseissa on aina myös ihmisiä arjessaan.
Esitykset Puoli-Q-näyttämöllä 29.1. asti.
