Lolo
Julie Delpy
☆☆☆
Monilahjakkaan Julie Delpyn (syntynyt 1969) kuudes pitkä ohjaus jatkaa 2 päivää New Yorkissa -elokuvan (2012) reseptillä. Päähenkilö on jälleen maestran itsensä esittämä, ihmissuhteidensa, neuroottisuutensa ja keski-iän kriisiensä kanssa kompuroiva kulttuurihienohelma.
Yhteys Woody Allenin seksitraumoilla hekumoivaan alteregoiluun on ilmeinen, mutta Delpy piruilee terävän gender-tietoisesti senkin suuntaan. Naisten suorapuheisuus on pirteän räävitöntä, miesten machismolle ei jää kiveä kiven päälle ja luokkaironia on armotonta.
Elokuvan juonessa pariisisilaisissa muotipiireissä työkseen vaikuttava Violette kokee lomaromanssin tietokonenörtti Jean-Reneen (Dany Boon) kanssa. Suhteen vakavoitumisen esteiksi nousevat Jean-Reneen maalainen tyylitaju ja Violetten pilalle hemmottelema parikymppinen poika Lolo (Vincent Lacoste), joka paljastuu kaksinaamaiseksi konkariksi äitinsä seurustelusuhteiden oidipaalisena teurastajana.
Delpyllä on ilkikurista silmää arjen kipupisteisiin ja hän kirjoittaa notkeaa kierrepallodialogia. Delpyn edellisten elokuvien tapaan Lolo oli ensi-illassa Kesäkino Engelissä. Se sopiikin erityisen hyvin loppukesäiseen iltaan hyvän seuran ja punaviinin kanssa nautittavaksi.
Silti juonenkäänteiden liioitteleva tyylittely menee paikoin överiksi eikä elokuva kokonaisuutena yllä Ranskalaisen viikonlopun (2011) tasolle. Siinä Delpy ankkuroi tarinansa paljon syvemmälle historiallisiin, poliittisiin ja kulttuurisiin jännitteisiin.
