Helsingin Savoy-teatterin loppuunmyynyt meksikolaisamerikkalainen laulaja-lauluntekijä Lila Downs saapui konsertoimaan Suomeen ensimmäistä kertaa syyskuun alussa. Eri musiikkigenrejä suvereenisti yhdistelevä Downs on pitkällä urallaan julkaissut 14 studioalbumia, voittanut lukuisia Grammy-palkintoja, kiertänyt esiintymässä viidessä maanosassa ja tehnyt yhteistyötä muun muassa Carlos Santanan ja Norah Jonesin kanssa. Artisti oli pitkään odotettu vieras, ja meno sen mukaista.
Keikalla pääsivät esille Meksikon erilaiset alueelliset musiikkityylit ja -perinteet, kuten ranchera, bolero ja cumbia. Biiseistä välittyy rakkaus kotimaahan ja sen kulttuuriin, myös sanoituksissa, jotka käsittelevät esimerkiksi meksikolaista ruokaa ja juomaa. Downs esitteli hyväntuulisissa välispiikeissään seuraavat kappaleet niin, että espanjan kieltä taitamattomatkin katsojat saivat niistä mahdollisimman paljon irti.
Downs yhtyeineen esiintyi kokemuksen tuomalla varmuudella. Heistä välittynyt soittamisen ilo ja rakkaus musiikkiin teki satojen keikkojen rutiiniksi muovaamista vedoista tuoreita ja mukaansatempaavia. Haitari, puhaltimet, kielisoittimet ja perkussiot – kaikki muusikot hoitivat osuutensa ihailtavalla taidolla. Keikan alkupuolella esitetty eteläisen Meksikon musiikkikulttuuria edustava Tortolita jäi mieleen erityisesti soolosta, jonka viulisti soitti kuin noiduttuna.
Keikan säkenöivä ydin oli kuitenkin Lila Downs, joka on esiintyjänä varma, viihdyttävä ja vahva tulkitsija, esitti hän sitten mukaansatempaavia, tanssimaan kutsuvia biisejä tai haikeita balladeja. Kymmenien artistien versioima, laulaja Tomáz Mendézin vuonna 1954 kirjoittama, sydänsuruista kertova Cucurrucucú paloma oli huikea osoitus Downsin ilmaisukyvystä ja laajasta äänialasta. Se oli kauttaaltaan upean keikan kohokohta, joka säilyy mielessä pitkään.
Monilla kielillä laulava Downs esitti Savoyssa yhden kappaleen englanniksi, mutta ei lainkaan Etelä-Amerikan alkuperäiskansojen kielillä, kuten nahuatliksi tai misteekiksi. Laulaja ei myöskään tällä kertaa esittänyt kaikkein poliittisimpia kappaleitaan, vaan keskittyi viihdyttämään yleisöä.
Ja sen hän toden totta teki. Jossain vaiheessa innokkaimmat yleisöstä valuivat lavan eteen ja katsomon sivuille käytäville tanssimaan. Varsin lyhyen, vain reilun tunnin ja vartin mittaisen keikan lopuksi Downs esitti kaksi encorea. Viimeisen, kaktusviinasta kertovan Mezcalito-kappaleen aikana Downs otti huikat lavalla avaamastaan pullosta ja laittoi sen sitten kiertämään yleisössä.
Lila Downs esiintyi Savoy World -konserttisarjassa. Savoy-teatteri tekee loistavaa työtä kulttuuritapahtumien järjestäjänä, mutta konserttisarjan maailmanmusiikkiin viittaavasta nimestä voisi mieluusti luopua, vaikka jokin yläotsikko tapahtumien sarjalippujen myymistä oletettavasti edesauttaakin. Maailmanmusiikki on vanhentunut ja toiseuttava termi, joka erottelee länsimaisen valtavirtamusiikin etniseksi käsitetystä musiikista, riippumatta musiikintekijöiden tyylilajista, statuksesta ja omasta käsityksestä paikastaan musiikkiteollisuudessa.
