Lavasteiden puolesta autiolla lavalla liehuu monimuotoisen kirjava seurue, joka näyttää lähinnä siltä kuin olisi matkalla juhlimaan euroviisuja. Hiukan hämäräksi jäävän prologin jälkeen koko joukko eläytyy jonkinlaisen katuteatterin ja karaokekabareen hengessä Heinrich von Kleistin (1777 – 1811) vuonna 1809 julkaiseman O:n markiisitar -novellin käänteisiin.
Tässä Èric Rohmerin saman nimisen elokuvan (1976) osaltaan tunnetuksi tehneessä aikalaisnovellissa kuvataan, kuinka tiedottomuuden tilassa raiskauksen uhriksi joutunut markiisitar menettää maineensa hänelle itselleenkin yllätyksenä ilmaantuvan raskauden takia.
Esityksen toisessa näytöksessä sama markiisittaren hahmo nähdään uudesti syntyneenä keskellä vuoden 1965 Faster Pussycat. Kill! Kill! -elokuvan poukkoilevia tapahtumia. Tässä pornahtavista b-elokuvistaan tunnetun Russ Meyerin (1922–2004) camp-rainassa kolme Kalifornian autiomaassa kaahailevaa go-go-tanssijaa syyllistyy murhaan ja kidnappaukseen ja yrittää huijata rahaa sadistiselta invalidilta. Sekavan keitoksen lopputuloksena syntyy ruumiita kuin Hamletissa.
Näiden aineksien törmäyttämisen varaan on rakennettu saksalaisen palkitun nuoren sukupolven näytelmäkirjailija Enis Macin Kesytön eli O:n markiisitar – Faster Pussycat! Kill! Kill! KokoTeatterille sen on ohjannut teatterinjohtaja Anna Veijalainen.
Macille kerrotaan olevan tyypillistä hyvin moninaisten tekstiaineisten yhdistely. Sellainen oli myös saksalaista nykyteatteria esittelevässä Ja nyt: Maailma! -antologiassa (Goethe-Institut, 2021) julkaistu Sivustakatsoja (2018).
Nyt esillä olevassa näytelmässä kiinnostavaa on se, miten O:n markiisittaren tarinasta nykykatsojalle väkisinkin jäävä frustraatio kääntyy Meyerin seksploitaatiorymistelyn kyydissä jonkinlaiseksi tarantinolaiseksi kostofantasiksi. Silti voi kysyä, onko haetun synteesin kannalta etenkään Meyerin juoneltaan jokseenkin päättömän elokuvan tapahtumien yksityiskohtainen läpikäynti tarpeellista.
Samalla kun tekstimateriaalin moniaineksisuus on runsaudensarvi, se uhkaa myös tukehduttaa esitykseen liittyvän tuoreuden ja rennon ensemblehengen.
Mutta tämä pulma ei ole ole ylittämätön. Cécile Orblanin hurmaavasti ja sattuvan itseiroisesti esittämä markiisittaren hahmo kannattelee kokonaisuutta myös toissijaisten yksityiskohtien hiukan puuroutuessa.
Toimivia näyttämöllisiä ratkaisuja ovat esimerkiksi autohurjastelevien showtanssijoiden esittäminen kertojahahmoisina harpyijoina. Piristäviä ovat myös koko esiintyjäjoukon (Orblanin ohella Wilma-Emilia Kuosa, Anu Palevaara, Petriikka Pohjanheimo, Sara Ritala, Cristal Snow ja Jani Toivola) voimin tehdyt tanssi- ja musiikkinumerot. Tosin ensi-illassa ne eivät vetoina vielä nousseet aivan sille tasolla kuin tältä kaartilta on lupa odottaa.
Kaiken katukabareeirroittelun keskeltä yhtenä erityisen vetävänä välinumerona nousee Petriikka Pohjanheimon laulama ooppera-aaria.
Kokonaisuutena Kesytön eli O:n markiisitar – Faster Pussycat! Kill! Kill! on muodoltaan ja sisällöltään kiinnostava ja uuttakin latua avaava teatteriteos.
Tämän suomalais-saksalaisen yhteistyön takana on Suomen Kulttuurirahaston rahoittama Maailma näyttämölle -käännösnäytelmähanke. Sen tavoitteena on tuoda suomalaisille näyttämöille normaalisti katveeseen jäävien kielialueiden näytelmäkirjallisuutta.
Suomalaisen teatterin kansainvälisyyden rajautumista kuvaa hyvin se, että – toisin kuin joskus ennen – esittävien teosten alkukieli on nykyään harvoin saksa. Toivottavasti tällaista saadaan lisää.
Enis Maci & Anna Veijalainen: Kesytön eli O:n markiisitar – Faster Pussycat! Kill! Kill!
Esitykset KokoTeatterissa 20.5. asti
