Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra julkaisi alkuvuodesta uuden Megatrendit 2023 -raporttinsa, jossa käydään vuosittain läpi suurimpia tulevaisuuden yhteiskuntaan ja maailmaan vaikuttavia muutostrendejä. Yhtenä todennäköisenä muutostekijänä mainitaan transhumanismi. Vaikka transhumanismi kuulostaakin tieteiskirjallisuuden termiltä, on kyseessä kuitenkin aito ja olemassaoleva ilmiö.
Transhumanismilla tarkoitetaan ihmisen ominaisuuksien ja kykyjen muokkaamista teknologian avulla. Nykypäivän transhumanismia on esimerkiksi ihmisen vastustuskyvyn parantaminen rokotteilla tai sukupuolen korjaaminen. Jos ihmisen muokkausta ajatellaan tulevaisuuden teknologialle asettamiemme toiveiden ja lupausten kautta, vain taivas tuntuu olevan rajana sille, millainen tulevaisuuden ihminen on. Olemmeko transhumanismin seurauksesta tulevaisuudessa vahvempia, älykkäämpiä ja terveempiä – tai jopa kuolemattomia teknologisen parantelun myötä?
Filosofi Maija-Riitta Ollila käsittelee uudessa kirjassaan Tulevaisuuden paranneltu ihminen transhumanistista ajattelua ja siihen liittyvää eettistä keskustelua. Kirja on toinen osa teknologiaa käsittelevässä trilogiassa, jonka ensimmäinen osa Tekoälyn etiikka julkaistiin vuonna 2019.
Kirjailijan tapa lähestyä asiaa on perinpohjainen ja selkeä. Levottomuuden tunne saattaa kuitenkin iskeä kärsimättömään lukijaan, sillä kirja etenee hyvin verkkaisesti. Tulevaisuuden paranneltu ihminen on mainio perusteos transhumanismista ja sopii niin teemaan perehtymättömälle kuin jo aiheeseen enemmän tutustuneelle lukijalle. Ollila esittelee kirjassaan monia transhumanistisia ajattelijoita ja heidän kriitikoitaan ja auttaa aiheesta kiinnostunutta lukijaa löytämään uusia polkuja transhumanismin kiinnostavaan maailmaan.
On oletettavaa ja toivottavaa, että kirjassa käsiteltävät teemat nousevat tulevaisuudessa laajempaan eettiseen keskusteluun. Tekoälyn kehittäminen, uusi geeniteknologia ja lääketiede tulevat laajentamaan kykyjämme ennennäkemättömällä tavalla. Luommeko supersotilaita, pystymmekö kontrolloimaan tekoälyä tai tuleeko meistä kuolemattomia? Missä määrin voimme ylipäätään kontrolloida kehityksen suuntaa? Transhumanistit haluavat parempaa tulevaisuutta, mutta onko riskinä viedä yhteiskuntiamme enenevissä määrin kohti eriarvoisuutta? Voimmeko kohdata yhteiskunnan, joka muistuttaa Aldous Huxleyn kuuluisaa dystopia-teosta Uljas uusi maailma, jossa korkeamman yhteiskuntaluokan ihmiset ovat fyysisiltä ja kognitiivisilta kyvyiltään ylivertaisia muihin nähden.
Ollila pyrkii kirjassaan asemoimaan itsensä neutraalin tarkkailijan rooliin ja nostamaan transhumanismin puolestapuhujien ja kriitikoiden argumentit esille tasavertaisesti. Toisinaan tämä neutraalius kuitenkin tuntuu unohtuvan, sillä Ollila innostuu hetkittäin ryöpyttämään joitakin ajattelijoita ihan kunnolla .
Ollilan oma asenne teknologiseen kehitykseen on optimistisen avoin. Hänen mukaan maapallon rajat ovat tulleet ihmiselle vastaan ja tarvitsisimme uusia teknologioita auttamaan vanhan teknologian aiheuttamien tuhojen korjaamisessa. Toisaalta teknologiaa on myös perustelua ajatella samanaikaisesti lääkkeenä ja myrkkynä. Millä perusteella meidän tulisi olettaa, että myöskään uusi teknologia ei kylväisi samalla tavalla tuhon siemeniä kuin vanha? Oli suhtautuminen sitten optimistinen tai varauksellinen, niin teknologisten vaikutusten ennakointi on tärkeää, ja tätä myös Ollila kirjassaan haluaa peräänkuuluttaa.
Maija-Riitta Ollila: Tulevaisuuden paranneltu ihminen
Otava 2023
379 s.
