Maryam
Haifaa al Mansour
Elokuvateatterissa nyt
☆☆☆☆☆
Helsingin Senaatintorin sijaitsevan Cafe Engelin sisäpihalla kesäisin toimiva ulkoilmaleffateatteri KesäKino Engel on avoinna tänäkin vuonna. Tosin katsomopaikkoja on koronatiedostavasti vähennetty ja ne on sijoitettu pöytiin.
Ohjelmiston laatu on kuitenkin entisellään. Aloituselokuvana nähty saudiarabialaisen naisohjaaja Haifaa Al Mansourin Maryam jatkaa tyyllikkäästi KesäKinon perinteitä tarjoamalla merkityksellistä sisältöä koskettavalla ja kesäisen tunnelmallisella tavalla.
Palkitusta esikoiselokuvastaan Vihreä polkupyörä (2012) tunnetun Al Mansourin uusi elokuva kertoo Maryamista (Mila Al Zahrani), saudiarabialaisessa pikkukaupugissa työskentelevästä nuoresta lääkäristä. Äskeittäin äitinsä menettänyt Maryam asuu muusikkoisänsä ja kahden nuoremman sisarensa kanssa. Hänen kunnianhimonsa, arkijärkevyytensä ja huolensa potilasturvallisuutta vaarantavan tien kunnosta törmäävät sukupuolirooleja säätelevien normien ja asenteiden ohella sietämättömään byrokratiaan, poliittiseen yrmyniskaisuutteen ja yleiseen vanhoillisuuteen.
Kun Maryam päätyy vielä puolivahingossa kunnallisvaaliehdokkaaksi, törmäyskurssi kaikkia vähemmän lasisia seiniä ja kattoja päin on väistämätön.
Al Mansour tietää mistä puhuu ja onnistuu sattuvasti kuvaamaan, miten absurdi voi patriarkkaalisen systeemin esterata olla olosuhteissa, joissa jo miesten ja naisten oleskelu samassa tilassa koetaan sopimattomaksi.
Ohjaaja ei väistele uskonnollisen takapajuisuuden kuvausta, mutta tekee sen demonisoimatta tavalla, johon on istutettu mahdollisuus muutokseen kulttuurin sisällä. Samalla myös länsimaisessa tasa-arvokäsityksessä ikänsä kylpeneen katsojan on vaikeampi torjua samojen valtamekanismien esiintymistä vähemmän karkeissa muodoissa.
Kaiken tämän keskellä Maryamin vilpitön oikeamielisyys, sinnikkyys ja hänen ympäristössään saama eriasteinen kannustus nostattavat myötäeläytyvän katsojan silmänurkkiin liikutuksen pisaroita.
Erityisen taitavasti ja kauniin sattuvasti elokuvassa kuvataan sisarusten ja heidän isänsä ja edesmenneen äitinsä välisiä suhteita. Sisarten keskinäinen kisailu väistyy aina tiukan paikan tullen solidaarisuuden tieltä. Isän näkökulmassa taas sekoittuvat kulttuurisesti opittu suojeluvelvollisuus ja aito ylpeys tyttärensä rohkeasta kamppailusta ennakkoluuloja ja vääryyttä vastaan.
Uskonnollisesti vanhoillisessa Saudi-Arabiassa muusikon ammattiin liittyy sosiaalinen stigma ja alaluokkaisuuden leima. Muusikkovanhempien ja porvarillisiin ammatteihin kouluttautuneiden tytärten välillä voi siten havaita jopa perheen sisällä kulkevan sukupolvitetun luokkajaon.
Viime aikoina otsikoissa olleen intersektionaalisen feminismin näkökulmasta erityisen vapauttavaa onkin elokuvan tapa ylittää yhtä aikaa sukupuolten, sukupolvien ja luokkajännitteiden välillä olevat kuilut. Tähän poliittisuuteen tarvitaan vain annos sosiaalista herkkyyttä ja sydämen viisautta.
Elokuvan pääviesti tiivistyy vertauskuvallisesti sen viimeisessä kuvassa. Tumman pylvään jyrkästi kahtia jakavassa näkymässä Maryam ohjaa omaa pientä henkilöautoaan kohden vilkkaasti liikennöidyn moottoritien liittymää. Sieltä hän kääntyy oikealla – tulevaisuuden suuntaan – ja sulautuu sinne matkaavien autojen virtaan.
KesäKino Engelin ohjelmisto löytyy täältä. Esillä ovat muun muassa jo tovi sitten ensi-iltaan tulleet Barry Jenkinsin loisteliaat Moonlight ja If Beale Street Could Talk sekä koronarahoitusten jalkoihin kevään ensi-illan aikoihin ikävästi jäänyt Lauri Randian Näkemiin Neuvostoliitto.
