Kasvatus ekokriisin aikakaudella
Veli-Matti Värri
Kasvatusfilosofi Veli-Matti Värrin kirja Kasvatus ekokriisin aikakaudella muuttuu nuorten ilmastomielenosoituksia seuratessa koko ajan ajankohtaisemmaksi. Samalla sen viisas ja syvä filosofian perusteissa viipyilevä taso nostaa sitä klassikoksi.
Kirja on samaan aikaan sekä filosofisesti haastava vertaisarvioitu vuoden tiedekirja -ehdokas että vahvasti kantaaottava ja maailmankatsomuksellinen puheenvuoro maailman nykytilasta. Sen mukaan kasvatuksella voidaan ja pitääkin luoda kestävän elämäntavan perusteet.
Värrin kirjasta ei ole reseptikokoelmaksi siihen, miten kasvatetaan vastuullinen eettinen luontosuhde. Sen sijaan hän tekee näkyväksi koulutuspolitiikan perustoja ja rakentaa pedagogista vastastrategiaa välineelliselle sivistykselle eli talouskasvua korostavalle ajattelulle. Värrille sivistys on eri asia kuin työelämän tarpeet ja kilpailukyvyn edistäminen, eikä luonto ole hänelle talouskasvun resurssi vaan pikemminkin itseisarvo.
Niin talous, uskonto, politiikka kuin kasvatuskin ovat omalla tehtäväalueillaan erityisiä eikä toisen tehtäväalueen tavoitteita voi johtaa toisen käytännön alueelta. Kilpailutalouden arvoista ei pidä johtaa kasvatuksen tavoitteita.
Kasvatuksen kehittäminen sen omilla ehdoilla lähtee ihmisestä, lapsen ja nuoren kehityksestä yhteiskuntaan päin eikä yhteiskunnasta tai talouselämästä lapseen päin. Koulutus on lapsuuden itseisarvoa kunnioittavaa.
Värri selventää saksalaisen teoreetikon Dietrich Bennerin ja professori Pertti Alasuutarin avulla sitä, minkälaiset perusilmiöt ovat hallinneet eri aikakausina. Ensimmäisessä tasavallassa itsenäisyydestä toiseen maailmansotaan korostui uskonnollis-nationalististen arvojen sfääri, toisessa korostui hyvinvointivaltion ja tasa-arvon idea sekä yhteisöön kasvattaminen. Kolmannessa tasavallassa eletään kilpailutalouden ja yksilön valintoja korostavan uusliberalismin aikaa. Kirjan hengessä voi tulkita, että lokakuun 2018 IPCC:n ilmastoraportista alkoi uusi ekologista sivistystä korostava neljännen tasavallan aika.
Kirja on tärkeä, jotta emme tiedostamattamme jatka ylikulutukseen perustuvan ja luonnolle tuhoisan elämäntapamme uusintamista. Kasvatus on helposti osa ongelmaa, koska sen eräs tehtävä on sosialisaatio. On vaarana, että koulujärjestelmämme kasvattaa sellaisen yhteiskunnan jäseneksi, joka perustuu haluun kuluttaa sekä tuottavuuden ja kilpailukyvyn tavoitteluun. Elämänmuotomme tarvitsee eettistä kuvittelukykyä: kasvatuksessa ja koulutuksessa on tärkeää empatian ja arvostelukyvyn kehittäminen, omantunnon herkistäminen ja kauneuden kokeminen.
Jarno Paalasmaa
