Tunnustan, että minulla oli vahvoja epäilyjä mennessäni Kansallisteatterin Angels in American ennakkonäytökseen. Tiesin kyllä Tony Kushnerin vuonna 1991 ja 1992 kantaesitetyn yhteensä seitsemän ja puolituntisen näytelmän ja vuoden 2003 HBO-minisarjan merkityksellisyyden eikä minulla ollut epäilyjä ohjaaja Linda Wallgrenin tai työryhmän osaamista kohtaan. Sen sijaan tuskailin, mitä tämä 1990-luvun alun newyorkilaisen AIDS-epidemian aikaan ja reaganilaisen konservativismin läpivalaisuun keskittyvä teos voisi kantaa nyky-Suomeen.
Kuinka väärässä olinkaan. Kushnerin teksti, Juho Gröndahlin uusi käännös sekä toteutus kaikkinensa ovat niin laadukkaita, että ne ylittävät ajallisen sidoksen. Näyttelijät konkareista (Kristiina Halttu & Timo Tuominen) nuorempaan polveen (Markku Haussila, Aleksi Holkko, Leo Ikhilor, Aksa Korttila, Inke Koskinen ja Otto Rokka) hoitavat hommansa kuin liekeissä.
Kushnerin luvalla nelituntiseksi lyhennetyssä sovituksessa ei ole turhia hetkiä. Kuolemanpelkoon ja sen torjuntaan, homovihaan ja rasismiin, uskonnollisuuden kokemuksiin ja uskontojen perintöön, haluun ja rakkauteen, menestysodotuksiin ja luokkajännitteisiin sekä itsekkyyteen ja toveruuteen liittyvät teemat ovat tietenkin tänään yhtä totta kuin aina. Sielua riepovinta on havainto siitä, että maailma ympärillämme on muuttunut paljon vähemmän kuin olin typeryyksissäni mennyt kuvittelemaan.
Esitykset Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 28.3. asti
