Hullu
Juha Hurme ja kumpp.
Telakka - Tampere
☆☆☆☆☆
Tekijän omakohtaisten kokemusten kautta.
Tampereella nääs. Mustan makkaran mussuttamisen lomassa trippi hulluuteen; tuota vanhakantaista, loukkaavaakin, nimitystä ne telakkalaiset käyttivät mielenjärkkymisestä. Se on tekijän itsensä tahto, ja hän kyllä tilan kokeneena tietää, osaa sanansa asettaa.
Vahva, hyvin vahva on kolmen näyttelijän ote Juha Hurmeen Hullu-näytelmässä Telakalla. Lähellä maagista. Hurme itse on vain äänenä umpipöydän sisässä, mahtaa olla tukalat olot laatikossa! Melkein Hurmeen kaksoisolento, Antti Laukkarinen, ulkoiselta habitukseltaan, vetää roolin, jossa mennään eikä meinata mielen leveleille. Lopulta näyttää miehen mieli, kaikkein pimeimmät sopit ja sopukat kierreltyään, palaavan meidän normaaliuteemme. Jos normaaliutta on työpaikka jonkun grafologilahkolaisen koirankusettajataluttajana…
2 ja ½ tuntia ei tee tiukkaakaan katsojille olla osallisina, rämpiä, hulluuden syövereissä. Vartilta vain tuntui ’tarina siitä, kun järki lähtee kävelylle ja palaa kuukauden kuluttua takaisin’.
Miten mukava sitten katharsoituneen, oikein juuriharjalla puhdistautuneena, on taas palata vitivalkolumiseen Pohjois-Karjalaan!
Intensiivinen on näyttelijöiden ote, vaikka mitäpä muuta voi odottaa Hurmeen ohjauksessa: mennään täpöllä, myös fyysisesti, ja onneksi välillä niin että naurattaa – ei kai nauramatta kukaan katsonut naimakieriskelyä lattialla kun toista hullua, Antti Mankonen, vaimo tai joku tyttötipitii, Kaisa Sarkkinen, tuli tapaamaan.
Tömps! Tömps vaan – aivan kuten pururadalta pääsemättömissä ollut päähenkilö lenkillään.
Vakava asia, myös naurettavuuden kautta tai kustannuksella. Aikoinaan näin Tarmo Mannin mielipuolena Kansallisen Willensaunassa Gogolin Mielipuolena, Laukkarinen vetää vertoja Telakalla!
Tämä kevät on loppuunmyyty, mutta josko ensi syksynä tärppäsi. So. kokeilkaas kepillä jäätä, [jos ei tuuraa eikä naskaleita satu olemaan matkassa.]
julkaista City-blogit: hikkaj – Hikotusta … sivumerkkejä
