Litku Klemetti
Kukkia muovipussissa
Luova Records (2021)
Sanna Klemetin ja Pekka Tuomen iskelmällinen syntikkadisko tunkeutuu menestyksekkäästi teinimaailmaan. Levyn houkuttelevin aines syntyy biisien Poikien kyyneleet ja Su 10:30 yhdistelmästä, ja niiden välisestä siirtymästä jyskeestä pökertymisen partaalle.
Kateellinen lapsille -laulun kertoja on ilahduttavan katkera kermapersekakaroille. Ivallisuus ja uho kuuluu jo usealla Litkun varhaisemmalla kappaleella, mutta aina tietyn toiveikkuuden ja kiltin tytön roolin läpi. Tällä kertaa hän on sapekas sitä piilottelematta. Sukupuolen moninaisuus otetaan lyriikoissa tyttöjen, poikien ja muiden muodossa huomioon. Viimevuotinen koronasingle Topsipuikolla aivoon on jätetty levyltä pois. Päätös on huojentava ja parasta, mitä albumille olisi voinut tehdä.
Pinja Porvari ★★★★
Pihka Is My Name
Everything Is In Between
Omakustanne (2021)
Henna Helasvuon ja Lasse Turusen muodostaman Pihka Is My Name -yhtyeen esikoisalbumi Everything Is In Between on koukuttavan tuoretta elektro-poppia. Helsinkiläisduon tuotannosta tulee vahvasti mieleen norjalainen Röyksopp. Ambient-vaikutteinen levy pohjaa monipuoliseen fiilistelyyn.
Äänite sisältää paljon elementtejä, joiden toimivuus mitataan tanssikiellon jälkeisenä aikana. Monissa kappaleissa kuultava sello tuo musiikkiin oman elokuvamaisen vivahteensa. Elokuvamaisuus nousee esiin myös yhtyeen animoiduissa musiikkivideoissa, joissa seikkailee Pihka-niminen robottihahmo. Vaikka musiikki on pääosin instrumentaalista on videoiden kuvastojen kautta mahdollista käsitellä erilaisia teemoja aina yksinäisyydestä luontotuhoon.
Antti Kurko ★★★★
Ánnámáret
Nieguid duovdagat
Uksi (2021)
Taiteilijanimi Ánnámáretin takaa löytyy Anna Näkkäläjärvi-Länsman. Nuorgamin kylässä Utsjoella asuva Ánnámáret yhdistää saamelaista joikua elektroniseen musiikkiin. Inspiraatiota hän on hakenut erityisesti suvun joikuperinnöstä, jota on taltioitu arkistonauhoille. Näkkäläjärvi-Länsmanin uuden Nieguid duovdagat -levyn nimi viittaa unimaisemiin.
Levyn kappaleiden sanoissa viitataan sukupolvelta toiselle välittyvään iloon ja suruun, taaksepäin kurkoittamiseen sekä uusien kysymysten esittämiseen. Nämä teemat kaikuvat äänimaisemassa, jossa toisiinsa nivoutuvat saumattomasti Ánnámáretin ikiaikainen joiku, Ilkka Heinosen jouhikko ja uutta edustavat Turkka Inkilän elektroniset soittimet.
Jari Tamminen ★★★★★
Stam1na
Novus Ordo Mundi
Sakara (2021)
Stam1nan yhdeksännessä pitkäsoitossa hapuillaan bändin uran alkuajan tunnelmia. Uuteen maailmanjärjestykseen viittaava julkaisu on yhtyeen mittapuulla varsin turvallinen sekä samalla sopiva jatkumo edellisen taiteellisen levyn jälkeen.
Albumi koostuu raivokkaasta rymistelystä ja ajankohtaisista sanoituksista, mutta kokonaiskuva jättää kuulijan kylmäksi. Levyltä olisi odottanut enemmän kuin kahden biisin verran energiaa. Kokonaisuudessaan se on kuitenkin luotettavaa perushyvää Stam1naa, joka näyttää bändin taidot tehdä monipuolista metallimusiikkia. Albumin voisi antaa bändiin tutustuvalle henkilölle ja sanoa, että valitse mieleisesi kappale, niin annan sen mukaista kuunneltavaa. Toisin sanoen levyllä on kaikille kaikkea, mutta onko se hyvä asia?
Julia Jernvall ★★★
Yona
Uni johon herään
Johanna Kustannus (2021)
Yonan kahdeksas albumi, Uni johon herään, on tehty yhteistyössä Tapiola Sinfoniettan kanssa. Heti ensimmäisessä kappaleessa, yli kahdeksanminuuttisessa Ooksä unohtanu? klassinen- ja pop-musiikki lyövät kättä yhteen.
Yonan tuotannossa korostuu sulava liikkuminen tyylilajeista toiseen eikä artisti ole jäänyt kierrättämään vanhaa, vaan on määrätietoisesti halunnut etsiä uusia ilmaisutapoja. Silti levy ei varsinaisesti yllätä vaan kuulostaa juuri siltä miltä tällaisen levyn ajattelisikin kuulostavan. Aikaisemmilta levyiltä on myös tarttunut elementtejä mukaan, kuten Vitun unelmat -kappaleessa kuultavat räppivaikutteet. Paikoin levyllä liikutaan teemallisesti erittäin tummissa vesissä, kuten itsemurhaa käsittelevässä Kultavehka -kappaleessa.
Antti Kurko ★★★★
