Sebastian Lélion
☆☆☆☆
Vanha tšehovilainen totuus on, että kun ensimmäisessä näytöksessä esitellään ase, se laukeaa viimeistään kolmannessa. Nyt ase on megalomaaninen värikuulakivääri. Millään muulla keinolla ihana Gloria ei saa taotuksi järkeä itsekkään teeskentelijän, oudon on-off-poikaystävänsä, päähän.
Gloria hallitsee valkokangasta. Hän on sen tanssiva keskipiste, jota nykyajan keski-ikäisten naisten tyyli-ikoni Julianne Moore esittää hurmaavasti. Glorian rakkauden kaipuu näkyy joka kohtauksessa. Hennon naisen hahmo rinnastuu toiseen yksinäiseen eli hoivaa kaipaavaan kissaan. Glorian yläkerrassa rähjäävä nuori mies, vinkuva kissanpoika ja potkut saava rahahuolista kärsivä kollega muistuttavat avioeroa ja vanhenemista kovemmasta kohtalosta: putoamisesta yksinäisyyden ja syrjäytymisen helvettiin. Myös Gloria tarvitsee ankeasta arjesta pakokeinon. Hänen huumeensa on 1970–80-luvun diskomusiikki.
John Turturro näyttelee upeasti Glorian jäykkää ihastuksen kohdetta, Arnoldia, joka on kokenut suuria muodonmuutoksia, muttei kykene päästämään irti menneisyydestään.
Gloria Bell on chileläis-yhdysvaltalaisen ohjaajan Sebástian Lelion toisinto hänen Gloria-nimisestä chileläisestä versiostaan.
