Emmauksen tiellä
Pölönen/Tolvanen - Teatterimylly
Kasinonsaari Savonlinna
☆☆☆☆☆
Ongelma tässä – kuten pian näette
Eiliseen tiehen kainosti viitaten: Kirjoittaisiko tänne vai tuonne vai tuonnetuonne? Missä kohtaisi juttu oikeanlaisen lukijan? Siis oikeasti asiasta yhtä innostuneen.
Oli se sen verran mahtavaa menoa ja hyvin gonzoiltu että en ainakaan tänne, täällä menevät kehut hukkaan – valtakunnallisesti pitäisi näkyä kun ei se maakuntasarjaa, se Emmauksen tiellä -näytelmäteatteri ollut.
Ei kalvennut tipan tippaa aidolle ja alkuperäiselle, sille Pölösen filmille.
Mankka-Arvin kohdalla pelkäsin ettei Antti Tolvanen Franzenin luokkaa voi olla, mutta miltei oli, ei eroavuus haitannut ainakaan, oman ripauksensa toi lissää. Sen sijaan Arvin Rebekka, vau!, ylitti kaikki odotukset kirkkaasti, Lara Nurminen pesi alkuperäisen Lotta Lehtokarin mennen tullen.
Ihana, tehokas Lara! Minkään ohjaajan kanssa naimisiin kun jo kahen lapsen äiti! Se rappusten juoksu soi mielessä vielä tiistaina vaikka sunnuntaina juoksit.
|
|
|
Ranen reuhake on palannut kotikylälle myymään äitinsä mökkiä rahapulassaan. Kyläläiset eivät diggaa. Mankka-Arvin Rebekkakin käy kuumana. Lara Nurminen ja Antti Ahlroos. |
Ai tämä meinaakin valua tänne. Yritetäänpä topata. Jos kuitenkin vielä sen verran jotta Rane oli Antti Ahlroosina yhtä ökyilevän koppava kuin Puntti Valtosena, siis toisin päin: nuo näyttelijät Ranena onnistuvat syvästi inhottamaan ja hauskuuttamaan, mikä niiden, heidän, tehtävä onkin.
No se Ella nyt, ymmärrettävästi, ei sitä stadin slangia vetäny yhtä kutasti kuin Sanna-Kaisa Palo, mut onhan se hei bonjaatsä ymmärrettävää – Savonlinnassa Helsinkiä, hitto vie, joku friidu. Ella oes skulannu paremminnii Hilimana savvoo, mutta sitten se ei oes ollunna niin seksikäs huora kun nyt, joku luutamummo oes mieleen putkahtana varmana …
Mutjott ei pahemmaks menisi niin: nähhään toisella areenalla jatkikset, jos tarpeen! Ja Lara: Hasta Mañana, Rebecca!
*
*
Tähän Voimaan vähän tänne, tuonnetuonne siis, jos lisäilisi muistakin kuin nuista rooleista ja roolihenkilöistä. Aivan hyvin sopii Markku Pölösen ja ohjaaja Matti Tolvasen kässärin tyyliin: otteita vähän sieltä sun täältä.
Elokuvaahan ne siinä näytelmässä filmaavat. Ja hyvin hyvin pitää ohjaaja homman hanskassa ja jos alkaa karata niin kerii porukat taas kasaan. Mutta se toki täytyy sanoa että taitavasti Tolvanen ohjaa muttei Tolvasesta näyttelijäksi olisikaan, vaikka kuin yrittäisi.
Ranen mummon roolin vetäjästä sen sijaan on: Vilja Pisara, kuollut jo ajan sitten, on niin elävä ja lempeäkin että mukavalta tuntuu katsella ja kuunnella.
Jos vai tämän verran tähän uutta ja tiedä vaikka vielä jatkaisi otoksia sinne tuonne.
*
Lähde ja lähtökohta: tästä potusta.
