Letterboxdin tilastojen mukaan katsoin tänä vuonna 303 elokuvaa, mutta todellisuudessa luku ei täsmää, koska kaikkia (lähinnä kokeellisia elokuvia) ei löytynyt kyseisestä palvelusta. Museokäyntien nähtyjä videoteoksia tai dokumentteja en yleensä edes muista lisätä. Joitain olen katsellut kahteen kertaan, joista kukin katselu kerryttää tuota lukua.

Elokuvavuosi 2018 oli miten tahansa mitattuna täynnä erinomaisia elokuvia. Oman haasteensa tuo se, että minulla on monien muiden tapaan ollut tapana listata ainoastaan elokuvia, jotka ovat saaneet elokuvateatterilevityksen (Suomessa). Tänä vuonna vastaaville listoille ei kelpaisi esimerkiksi Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin puhutuin teos Mandy tai tänä vuonna vihdoin valmiiksi leikattu Orson Wellesin The Other Side of the Wind, mikä tuntuu lievästi sanottuna väärältä. 

Netflix ei ole järjestänyt elokuvistaan avoimia lehdistönäytöksiä, joten kaikkien itseään kunnioittavien kriitikoiden (jos sellaisia enää on) olisi syytä jättää listoiltaan pois myös Roma, mikäli haluaa tätä vanhaa kaavaa seurata (itse en elokuvasta mitenkään poikkeuksellisen paljon pitänyt, joten säästyn tältä testiltä). Ensi vuonna Disney lanseeraa striimauspalvelun ja nää jähtäväksi miten se vaikuttaa yhtiön omistamien elokuvien levityskuvioihin.

Eniten vuoden 2018 tapahtumien jälkeen askarruttaa se, miten käy pitkässä juoksussa suomenkieliselle elokuvakritiikille. Iltalehti ja Ilta-sanomat eivät julkaise enää kuin satunnaisesti kritiikkejä. Asiaa voisi vähätellä tutkimalla kyseisten lehtien muuta sisältöä, mutta menetys on tuntuva etenkin, koska IS:n kirjoitukset ovat olleet asiantuntevia. Viikottain elokuvista kirjoittavia toimittajia on Suomessa enää kourallinen.

Tähän kaikkeen nähden on melkein ironista, että hyvistä elokuvista ei ole pulaa. Suomessa voi katsella kotisohvalta aiempaa nopeammin laadukkaita Venetsian ja Cannesin kilpasarjojen elokuvia. Nähtäväksi tosin jää löytävätkö elokuvat näennäisestä saatavuuden helppoudesta huolimatta yleisöään.

Vielä ei kuitenkaan olla siinä tilanteessa, että vuoden 2018 kaikki puhutuimmat elokuvat olisi ollut mahdollista katsoa Pohjoismaissa ennen vuoden loppua. Omalta osaltani ainakin amerikkalaisten listoilla esiintyneet If Beale Street Could Talk ja Bumblebee ovat vielä näkemättä. Siitä johtuen teen kaksi eri listaa, joista ensimmäisessä on Suomessa teatteriensi-iltaan tulleet elokuvat ja toisessa ne, jotka ovat toistaiseksi jääneet ilman levitystä. Listoilla on yhteensä 30 elokuvaa ja toivottavasti sieltä löytyy jotain uutta jokaiselle.

Phantom Thread

Lady Bird

Ihmeellinen Beverly Luff Linn

BPM

Widows

Cold War

Call Me by Your Name

Tyhjiö

A Quiet Place

Shoplifters

Raja

Madeline’s Madeline

Happy as Lazzaro

Sorry Angel

Mandy

Shirkers

The Other Side of the Wind

Climax

First Reformed

The Favourite

Petra

Zama

Another Movie

3 Faces

McQueen

Ash Is Purest White

Savage

Wildlife

At War

Ayka