Patti Smith
M Train
☆☆☆☆
Patti Smith (s. 1946) kuvasi laajalti kehutussa omaelämänkerrassaan Ihan kakaroita (WSOY 2010) nuoruuden kokemuksiaan 1960–70-lukujen New Yorkin taide- ja boheemipiireissä.
Uudessa elämänkertakirjassaan näkökulman rajaus on sekä laveampi että fragmentaarisempi. Siinä sekoittuvat tämän ajan päiväkirjamerkinnät, tarinat ja muistelut, hauskat anekdootit kohdatuista ihmisistä, unet sekä viittaukset itselle tärkeisiin taidekokemuksiin.
Kirjan kokoavat elementit ovat kirjailijan elämän mittainen rakkaus kahviin ja romuisen tunnelmallisiin kahviloihin sekä kaiken läpi suodattuva surumielinen kaipaus entistä miestään ja lastensa isää, muusikko Fred Sonic Smithiä (1949–1994) kohtaan.
Klassikkorokkarin maineestaan huolimatta Smith on ollut aina yleistaiteilija. Hän on vanhoille beatnik-runoilijoille, ranskalaisille eksistentialisteille auliisti velkansa tunnustava romantikko, joka etsii merkityksellisyyttä hetkistä ja Kerouac-henkisestä matkailusta. Vähistä matkatavaroistaan huolimatta Smith onnistuu kadottamaan koko ajan rakkaita kirjojaan, muistotakkejaan, polaroid-kameroitaan ja metrolippujaan tavalla, jolla on metaforistakin merkitystä.
Smithin tapa kertoa kokemuksistaan ja muista taiteentekijöistä voisi tuntua jopa omilla sivistysharrastuksilla leuhkimiselta, ellei kirjasta välittyvä persoonallisuus olisi samalla surumielisessä elämänoptimismissaan niin aseistariisuvan vilpitön.
M Train on kaunis ikkuna persoonana kiinnostavan ihmisen elämään ja tapaan kokea maailma merkityksellisenä.
Tuomas Rantanen
Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Voimassa 10/2015.
