Mank
David Fincher: Mank
Elokuvateattereissa ja Netflixissä
☆☆☆☆
Mank on tyylitietoinen ja älykäs sukellus vuonna 1941 valmistuneen Orson Wellesin esikoiselokuva Citizen Kanen tuotannon taustoihin. Wellesin ohjaama klassikko kuvasi media- ja valtapoliittisesti aikalaiskriittisellä otteella lehtikeisari ja oikeistovaikuttaja William Randolph Hearstia (1863–1951).
Mankissa tapahtumia seurataan teatteri- ja radiomaailman kautta Hollywoodin ihmelapseksi nousseen Wellesin (Tom Burke) rinnalla Citizen Kanen toisena käsikirjoittajana toimineen Herman J. Mankiewiczin (Gary Oldman) näkökulmasta. Wellesiä parikymmentä vuotta vanhempi Mank oli vasemmistohenkinen alkoholisti, jonka ammattitaitoa käsikirjoittajana ei kyseenalaistanut kukaan.
Fincher tunnetaan muun muassa sellaisista elokuvistaan kuin Seven (1995) Fight Club (1999) The Social Network (2010) ja Gone Girl (2014). Mank perustuu ohjaajan isän Jack Fincherin (1930–2003) käsikirjoitukseen. Sen Hollywood-klassikkojen kuvallisiin asetelmiin ja tyyliratkaisuihin aktiivisesti viittaavasta mustavalkokuvauksesta vastaa Erik Messerschmidt.
Mank osoittaa, miten Hollywoodin kaltaisen superkaupallisen koneiston läpi saattoi 1940-luvun alussa putkahtaa Citizen Kanen kaltainen mestariteos. Samalla se oman muotonsa ja sisällöllisen kunnianhimon kautta viittaa siihen, miten nykyisen viihdeteollisuuden pullonkauloja voi kiertää nojaten suoratoistoyhtiöiden laatutietoisen asiakkaiden kaupalliseen potentiaaaliin.
