BTGOGtemp3_fix

ElokuvaKirjoittanut Tuomas Rantanen

Berliinin elokuvajuhlilla palkittu Jumalan armosta käsittelee uskonnollisen yhteisön äärimmäistä tekopyhyyttä suhteessa lasten hyväksikäyttöön

Lukuaika: < 1 minuutti

Berliinin elokuvajuhlilla palkittu Jumalan armosta käsittelee uskonnollisen yhteisön äärimmäistä tekopyhyyttä suhteessa lasten hyväksikäyttöön

Jumalan armosta

Francois Ozon

☆☆☆☆

Berlinin elokuvajuhlilla Grand Jury -palkinnon saanut François Ozonin uusin elokuva kertoo katolisen kirkon muutaman vuoden takaisesta skandaalista, joka liittyi lasten hyväksikäyttöön Lyonissa. Se seuraa aikuisena traumoihinsa havahtuneita rikosten uhreja, syyllisyytensä myöntävän papin säälittävää uhriutumista ja katolisen kirkon systemaattista pyrkimystä suojella mainettaan peittelemällä häpeällistä rikosta. 

Hyväksikäytettyjä edustavista dramatisoiduista henkilöhahmoista Alexandre (Melvil Poupaud) on yhä katoliseen kirkkoon sitoutunut suurperheellinen ja Francois (Denis Ménochet) kirkkoa aatteellisesti vastustava ateisti. Syrjäytymisuhan äärellä sinnittelevä Emmanuel (Swann Arlaud) puolestaan syyttää tapahtumia epäonnistumisestaan työelämässä ja ihmissuhteissa.

Ozonin näennäisen neutraali ja demonisoinnilla mässäilemätön kerrontatapa antaa eväitä tragedian eri ulottuvuuksien ymmärtämiseen. Sitä ankarammin elokuva ruoskii uskonnollisen yhteisön äärimmäistä tekopyhyyttä. 

Taitavan näyttelijätyön tukemana välittyy miten traumaattisen rikoksen avaaminen ja yhteisöllinen kamppailu vapauttavat ja voimauttavat vääryyden kohteeksi joutuneita. Kuten sekin, miten vanhojen haavojen avaaminen synnyttää monenlaista kitkaa erilaisten vakaumusten ja sukupolvien taakkojen törmätessä toisiinsa. 

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.