Midsommar
Ari Aster
☆☆☆☆☆
TÄSSÄ ON KIRKASTA kauhua, mausteena mustaa huumoria.
Elokuvan nimen mukaan tapahtumat keskittyvät kesäpäivänseisauksen ympärille. Kovia kokeneena yhdysvaltalainen Dani turvautuu poikaystäväänsä, joka lähtee kavereineen Pohjois-Ruotsiin. Dani päättää lähteä matkalle mukaan maiseman vaihdoksen toivossa. Kaveriporukkaa kiinnostaa nähdä keskikesän juhla tiiviissä yhteisössä tansseineen ja rituaaleineen.
Tarina imee mukaan kauniine ja meille suomalaisille tuttuine maisemineen, jotka melkein saavat haluamaan lähtemään Ruotsiin, mitä ei uskoisi kauhuelokuvasta. Elokuvan kuvaus on niin kaunista, että sitä saattaa unohtua ihastelemaan, leikkaus antaa hienoa rytmiä tarinan kerrontaan ja pitää mielenkiinnon otteessaan. Hienotunteiset erikoistehosteet saavat erityiset kiitokset. Elokuvan miljöö on tyyliltään riisutun skandinaavista ja vanhahtavaa. Seinät ova täynnä riimuja, jotka tuovat mieleen Vikings-tv-sarjan. Äänimaailma puolestaan uusinnon Suspiria-elokuvasta.
Midsommar on Ari Asterin toinen pitkä ohjaustyö. Ensimmäinen oli Hereditary – Pahan perintö, eikä tämä kalpene sen rinnalla. Aster voisi olla uusi Wes Anderson. Jo kahdella elokuvalla Aster on vienyt kauhugenreä uusiin suuntiin. Tarinankerronta on tässä elokuvassa se tärkein asia, eivätkä niinkään ainaiset säikyttelykohtaukset, jotka tekevät katsomiskokemuksesta loppujen lopuksi pelkkää puuroa.
Midsommar jätti erikoisen, mutta tyydytetyn jälkimaun pitkäksi aikaa katsomisen jälkeen. Elokuva on kaikessa kauheudessaan uskottava, mikä tekee siitä vinksahtaneen ja mielenkiintoisen.
* * * * *
5/5
