Parasite
Bong Joon-Ho
☆☆☆☆
Viime vuonna Cannesin Kultaisen palmun voittanut Parasite kertoo eteläkorealaisesta perheestä, joka kompensoi köyhyyttään luovuudella ja liukuvalla moraalilla. Sosiaalisen nousun haaveet saavat kerralla pontta, kun perheen poika onnistuu ujuttautumaan rikkaan perheen tyttären kotiopettajaksi. Pian koko muukin perhe pujahtelee saman talouden palvelusväeksi.
Okja, Snowpiercer ja Barking Dogs Never Bite -elokuvistaan tunnettu Bong Joon-Ho yhdistää alkuun Hirokazu Kore-edan Shopliftersin pohjimmiltaan traagista veijaritarinaa Jaqcues Tatin Enoni on toista maata -oloiseen porvarisatiiriin, mutta antaa sitten tyylilajin liukua Yksin kotona -henkisen mäiske- ja piilottelukomedian kautta tarantinolaiseen verileikkiin. Luokkajaon kärjistyminen tilallistuu Emir Kusturican Under-groundista lainatun kellarimetaforan ja Fritz Langin Metropoliksen rinnastuvan vedenpaisumuksen kautta.
Tarinan käänteiden ohella etenkin lavastuksellisesti kekseliään Parasiten eetoksen ja opetuksen perään voi asettaa useammankin kysymysmerkin. Katsoja pääsee ehkä helpommalla, jos varoo asettumasta päähenkilöiden puolelle ja tulkitsee elokuvan tilannekomedian sijaan enemmän yhteiskunnan kahtiajakautumista ja materiaalisia menestysunelmia kriittisesti kuvaavana aikalaistragediana.