Helsingissä aurinkoa ei talven mittaan juuri näy, mutta Aizhan Sultanille se ei ole maailmanloppu. Haastattelua edeltävänä iltana konsertissaan hän on antanut kaikkensa, mutta on edelleen täynnä energiaa. Sultan säteilee kiitollisuutta ja sisäistä valoa.

”En pidä mitään itsestäänselvyytenä, koska kaikki mitä elämä antaa, on siunaus.”

Sultan kertoo huvittuneena, kuinka saapui Suomeen vuonna 2021.

”Ystäväni ihmettelivät, miten onnistuin tuomaan Liettuasta Suomeen asti matkalaukut, jotka olivat melkein minua isommat.”

Hänellä oli kaksi matkalaukkua täynnä toivoa, 200 euroa taskussa – eikä mitään suunnitelmia. 

Sultan syntyi Pohjois-Kazakstanissa, missä hän opiskeli ja harjoitteli klassista musiikkia. Vuonna 2018 hän muutti Eurooppaan suorittamaan musiikin esittämisen maisterintutkintoa Vytautas Magnus -yliopiston musiikkiakatemiassa, joka sijaitsee Liettuan Kaunasissa.

Hän valmistui ja sai työpaikan apulaisprofessorina. Silti jokin tuntui väärältä.

”Minulla oli silloin vaikeaa. Sitten isäni kuoli, ja olin yksin suruni kanssa. Ystäväni – minun enkelini – kutsuivat käymään Helsingissä. Heti kun saavuin, jokin loksahti paikoilleen. Irtisanouduin työstäni ja tulin tänne, tuntemattomaan, tavoittelemaan unelmaani.”

Tuolloin hän ei vielä tiennyt, että muutamaa vuotta myöhemmin hän tutkisi omaa kulttuuriperintöään Sibelius-Akatemiassa.

Katkeransuloinen dekolonisaatio

 Breaking the silence of the steppes: decolonization process and its consequences on artistic identity – vapaasti suomennettuna Arojen hiljaisuuden purkaminen: dekolonisaatio ja sen seuraukset taiteelliselle identiteetille – on Aizhan Sultanin taiteellisen väitöstutkimuksen nimi. Siinä hän tarkastelee, miten hänen taiteellinen identiteettinsä on muovautunut ympäristön vaikutuksesta.

Kazakstan on Keski-Aasiassa sijaitseva maa, jonka kulttuuria ovat vuosisatojen varrella muovanneet alueella vaikuttaneet valtakunnat, kuten mongolit ja persialaiset. Kiitos hevosten kesyttämisen, suuren Euraasian aron läpi kulki merkittävä kauppareitti jo kauan ennen Silkkitietä.

Venäjän imperiumin ja myöhemmin Neuvostoliiton vallan aikana Kazakstanissa toimeenpantu kolonisaatio häivytti maan paimentolaisia ja turkkilaisia juuria. Maa sai itsenäisyytensä takaisin vuonna 1991, kun Neuvostoliitto hajosi, mutta venäläistämisen vaikutukset näkyvät edelleen kielessä, politiikassa ja kansallisessa identiteetissä.

Sultan haluaa palauttaa yhteyden paimentolaisjuuriinsa ja irrottautua venäläisistä vaikutteista. Siksi hän muutti taiteilijanimensä: nykyisin hän on Sultanovan sijaan Sultan.

”Neuvostokolonisaation aikana kazakstanilaisia nimiä muutettiin venäläiseen tai slaavilaiseen muotoon. Virallinen nimeni on Aizhan Sultanova, mutta halusin päästä eroon kolonialismin vaikutuksista.”

Hieman yli vuoden ajan hän on esittänyt musiikkiaan useilla lavoilla Suomessa ja ulkomailla sekä julkaissut kaksi kappaletta suomalaisten artistien kanssa.

”Olen innoissani ja ylpeä siitä, että olen ainoa kazakstanilainen ammattimuusikko suomalaisessa akateemisessa maailmassa. Kun laulan, kuvittelen kutsuvani kaikki mukaan kulttuuriini. Tunnen kuin olisin hevosen selässä, osana laumaa.”

”Kaikkia ovia täytyy koetella.”

Silti hän ei aina tunne itseään voimakkaaksi.

”Dekolonisaatioprojekti herätti kysymyksen, kuulunko oikein mihinkään. Puhuin tästä ohjaajani kanssa, ja hän sanoi, että nämä tunteet ovat osa prosessia.”

Sultan on ylpeä saadessaan esitellä kulttuuriperintöään ulkomailla, mutta kotimaan nykyinen poliittinen tilanne herättää ristiriitaisia tunteita. Vuonna 2022 Kazakstanissa puhkesi laajoja hallituksen vastaisia mielenosoituksia, joihin nykyisin viitataan nimellä Verinen tammikuu, koska ne tukahdutettiin väkivaltaisesti. Kansainvälinen media raportoi edelleen poliittiseen oppositioon kohdistuvista ihmisoikeusloukkauksista.

Tällaisessa ilmapiirissä myös taiteilijat voivat joutua viranomaisten tarkkailun kohteeksi.

”Kaukaa on helppo romantisoida kotimaataan”, Sultan sanoo.

Sultan ei ole esiintynyt kotimaassaan kahdeksaan vuoteen. Hänen taiteellinen ilmaisunsa on muuttunut aiempaa poliittisemmaksi. Hän pyrkii kauemmas totutuista venäläisvaikutteista, kohti omia juuriaan, ja sillä voi olla seurauksia. ”Enkä halua olla lavalla viihdyttämässä hallintoa.”

Misogyniaa vastaan, perinteitä kohti 

Yksi lähes kadonneista nyky-Kazakstanin perinteistä on turkkilainen paimentolaiskulttuuri, johon liittyy Keski-Aasian muinainen shamanistinen uskomusjärjestelmä, tengriläisyys. Se on Sultanille mieluinen elämänfilosofia, vaikka hän ei pidäkään itseään uskonnollisena.

Tengriläisyys on Keski-Aasiasta lähtöisin oleva animistinen luontoa kunnioittava uskonto, jossa palvotaan aurinkoa eli taivaanjumala Tengriä.

”Tengriläisyydessä ei ole syntiä. Emme ole suuren jumalan alamaisia, jota täytyy sokeasti totella. Tärkeintä on tavoitella omaa onneaan. Jokainen aurinkoinen päivä on juhlan arvoinen. Luonnon kuunteleminen ja sen osana eläminen tuntuu täällä Suomessa hyvin luontevalta.”

Tengriläisyys näkyy myös Sultanin musiikissa. Hän on ottanut käyttöön perinteisiä rituaaleissa käytettyjä soittimia, kuten shanqobyzin (kazakstanilainen munniharppu), dombyran (luutunkaltainen kielisoitin) ja dangyran (kazakstanilainen tamburiini).

”Luovuus on tapa ylittää rajoitteeni.”

Sitten hän halusi opetella kurkkulaulua, mutta törmäsikin yleismaailmalliseen esteeseen: sukupuolisyrjintään.

”Kolonisaation aikana menetimme valitettavasti paljon perinteisiä soittimia. Kazakstanissa on nykyään vain muutamia naispuolisia kurkkulaulajia.”

Kun Sultan otti yhteyttä kurkkulaulun opettajiin, vastaukset olivat kielteisiä.

”Ei, se vahingoittaisi ääntäsi.”

”Emme opeta naisia.”

Lopulta hän löysi mongolialaisen opettajan. Saksassa työskentelevä Nasanjargal Ganbold alkoi kouluttaa Sultania ensin Hannoverissa ja myöhemmin etäyhteydellä.

”Hän oli todella yllättynyt kuullessaan, mitä minulle oli sanottu. Mongoliassa paimentolaisten kurkkulauluperinne on edelleen vahva.”

Mongoliassa on aina ollut myös naispuolisia kurkkulaulajia.

Sultan uskoo, että naisten syrjintä on seurausta kolonisaatiosta.

”Kurkkulaulu siirtyi äidiltä tyttärelle. Usein shamaaninaiset käyttivät ääntään rituaaleissaan.”

Sultan on saanut kaikenlaista palautetta siitä, että hän on kurkkulaulua esittävä nainen. 

”Toivon, että stereotypia häviää.”

Ableismia vastaan luovuudella

Sultanin tuoreimmat kappaleet käsittelevät vapautumista, vapautta ja feminismiä kazakstanilaisen kulttuurin rinnalla. Hänen singlensä Näin on, joka julkaistiin vuonna 2025, sai sosiaalisessa mediassa paljon huomiota suomen ja kazakin kielen yhdistelmän sekä Sultanin vahvan visuaalisen ilmeen vuoksi.

Aizhan Sultanilla on akondroplasia eli geneettinen sairaus, joka vaikuttaa luuston kasvuun.

”Luovuuteni kumpuaa osittain kärsimyksestä, joka liittyy vammaisuuteen. Luovuus on tapa ylittää rajoitteeni. Pienikokoisena jouduin opettelemaan, mikä minun keholleni sopii. 16-vuotiaana aloin suunnitella omia vaatteitani ja kertoa ompelijalle, mitä tarvitsin.”

Tämän lomassa Sultanille syntyi vahva visuaalinen identiteetti, joka näkyy hänen vaatteissaan ja esiintymisissään.

”Suunnittelen konserttieni jokaisen yksityiskohdan, myös visuaalisen puolen. Suomessa olen saanut tehdä yhteistyötä upeiden taiteilijoiden kanssa.”

”Kaukaa on helppo romantisoida kotimaataan.”

Suomessa keskustellaan yhä enemmän inkluusiosta ja saavutettavuudesta.

Viime vuonna Sultan osallistui Tampereen Disability Pride -tapahtumaan. Silti hänen mielestään saavutettavuudessa on vielä paljon tehtävää – erityisesti akateemisessa maailmassa. Sultan toi taannoin esille muutamia huolenaiheitaan työpaikallaan, mutta tuloksetta. Niinpä hän ja hänen ohjaajansa, Sibelius-Akatemian professori Nathan Riki Thomson, kehittivät uuden kurssin nimeltä All abilities band. Kurssilla muusikot, joilla on erilaisia vammoja tai neuroepätyypillisyyttä, voivat soittaa yhdessä.

”Nathan huomasi kamppailuni Sibelius-Akatemiassa ja auttoi luomaan tämän kurssin. Toistaiseksi se on ollut konkreettisin muutos. Ensi vuonna vastaan projektista itse ja etsin mukaan myös kansainvälisiä muusikoita.”

”Musiikki pelasti minut”

Nykyisin Sultan yhdistää elektronista musiikkia perinteisiin ja popvaikutteisiin.

”En oikeastaan halua tulla lokeroiduksi. Elektroninen musiikki antaa minulle vapauden yhdistellä kaikkea mitä olen tehnyt.”

Hänellä on yhteistyökumppaneina suomalaisia artisteja, kuten kokeellisen elektronisen musiikin tekijä Saku Liimatainen, jonka kanssa hän suunnittelee yhteisiä esiintymisiä.

Sultan ei tavoittele mainetta tai rahaa, vaan toivoo rikastavansa Suomen musiikkikenttää.

”Teen musiikkia, koska se pelasti minut vaikeina aikoina – kun surin isäni kuolemaa, muutin ulkomaille ja olin yksinäinen.”

Hän on etuoikeutettu saadessaan tehdä sitä, mitä rakastaa. Musiikki on Sultania kannatteleva siunaus. 

”Suomi ei ole maa, jossa asiat annetaan valmiina. Kaikkia ovia täytyy koetella. Mutta jos olet oikealla asialla, intohimoinen ja valmis tekemään töitä, asiat kyllä loksahtavat kohdalleen. Se on vain fysiikkaa.”

Tekstin on englannista suomentanut Emilia Miettinen.