Miesten pahoinvointi ja ongelmat näkyvät monessa paikassa: uutisotsikoissa, väkivaltatilastoissa ja vankiloissa. Ne näkyvät ja kuuluvat myös taiteessa, kuten esimerkiksi Julma Henrin tuotannossa. Hänen vuonna 2007 ilmestynyt Al-Qaida Finland -esikoislevynsä herätti huomiota jo pelkästään nimellään ja oli poikkeuksellisen vihainen kokonaisuus jopa räp-genressä, jossa on totuttu vihaisiin tarinaniskijöihin. Kommandopipolla kasvonsa peittävän ja sukunimensä salaavan Julma Henrin tunteet kuuluivat sanoitusten ohella myös siinä, kuinka sanat sanotaan. 

Ulko- ja ilmaisumuotonsa puolesta Julma Henri edustaa maskuliinisuuden stereotypiaa, jota monet pitävät uhkaavana. Eletyn elämän kuvaukset ovat karuja, mutta myös monille samastuttavia tai tunnistettavia. Uhoavan pinnan alta löytyy kuitenkin muutakin kuin vihaa, ja nyt Henri pyrkii ymmärtämään sitä, kuinka hänestä tuli hän ja kuka hän oikeastaan on.

”Kun lama tuli, kaikilta meni kaikki mitä vaan voi mennä.”

”Miehet ja pojat eivät kasva tyhjiössä. Ja jostain syystä lopputulos on usein tietynlainen”, Henri toteaa.

”Tietynlainen” viittaa muun muassa mainittuihin väkivaltatilastoihin, joissa miehet ovat yliedustettuina niin tekijöinä kuin uhreinakin. Miehet kuolevat naisia nuorempina ja vangeista valtaosa on miehiä. Vaikka miehet ovat pitkälti päässeet määrittämään yhteiskuntamme ja sen valtarakenteiden muodon ja asennon, ei siitä ole seurannut maailmaa, joka päästäisi kaikkia miehiäkään helpolla.

Kotipihassa meidän Polaris / Ei niitä ollu vielä kellään / näillä ajetaan kilpaa / Nopeempi ku kukkaan / Parempi ku mikkään. [Polaris]

Helmikuussa ilmestyvän Julma Henrin Polaris-albumin avaava nimikappale palaa takaisin alkuun.

Rovaniemellä eletty varhainen lapsuus näyttäytyy nostalgisena ja isän moottorikelkka ihmeellisenä. Kunnes 1990-luvun lama iski ja veti maton alta.

”Meidän suvun kaikki miehet olivat yrittäjiä. Sitten kun lama tuli, kaikilta meni kaikki mitä vaan voi mennä. Tietenkin myös isovanhemmat olivat taanneet niitä lainoja ja niiltäkin meni kaikki. Me kaikki asuimme samassa rivitalossa ja sitten kaikki erosivat ja muuttivat jonnekin. Me muutettiin Ouluun.”

Vasta koulun aloittanut Henri ei tietenkään tuolloin ymmärtänyt syitä seurauksille, ja se että ”on devalvoitu markka ja on valuuttalainoja” oli jotain aikuisten maailmaan kuuluvaa. Ei hän tiennyt mitään siitäkään, kuinka pankit ennen romahdusta oikein soittelivat yrittäjien perään, että ”tulkaapa hakemaan lisää sitä lainaa” ja kuinka nämä lainat sitten devalvaation jälkeen kaatuivat päälle kuin tonni tiiliä.

”Ennen laman iskemistä oli tosi hulppeat ajat. Oli rahaa ja vaikka mitä etelänmatkoja. Sitten se muuttui ja monet meni huonoon kuntoon. Voin sanoa mun ikäluokasta, että aika moni meni helvetin huonoon kuntoon.”

Omaa elämänkaarta läpikäyvä levy syntyi puoliksi sattumalta. Eräs mieleenpainuva tapaus johti ensin kappaleen Sininen kirjoittamiseen: Henri oli konsertissa, jossa toisen yhtyeen taustakankaan video meni sekaisin ja näytti ”pelkkää sinistä, blue screen of deathia”. Microsoftin käyttöjärjestelmissä se merkitsee vakavaa järjestelmävirhettä, koko systeemin romahtamista.

Lainat sitten devalvaation jälkeen kaatuivat päälle kuin tonni tiiliä.

”Siinä ne mustat hahmot seisoivat sinisen ison kankaan edessä. Aloin miettiä, miten vahvasti sininen oli poikien väri joskus 80-luvulla ja koko sen ajan macho-elämää. Että minkälaisen mankelin läpi meidän koko ikäpolvi on kulkenut tietämättään.”

Ei tältä tunnu enää miltään / Tää on jo ihan valmis / Tää vain hakkaa ja tappaa / Kaikki maton alle / Kaikki maton alle [Sininen]

Henri oli kahdeksan, kun perhe muutti Rovaniemeltä Ouluun. Iän myötä meno muuttui ja päihteet sekä pahoinvointi tulivat monipuolisen tutuksi. Paska kaupunki -kappaleen kuvaus Oulusta kertoo sittemmin Helsinkiin muuttaneen muusikon vahvasta viha-rakkaussuhteesta nuoruuden ja varhaisaikuisuuden kotikaupunkia kohtaan. 

”Oulu on lopulta aika pieni paikka ja kun siellä kulkee, niin koko ajan tulee mieleen, että tossa oli se, tässä oli tuo ja tää oli se. Mutta siellä oli paljon porukkaa, jolle ei käyny hyvin. En pysty sitä silottelemaan niin, että kaikki olisi mennyt mahtavasti ja tosi hyvin. Jos jengii on kuollut, niin ei kaikki hyvin mennyt.”

Nuoruutensa Oulun ilmapiiriin vaikuttaneista asioista Henri nostaa keskeiseksi työttömyyden ja sen tuoman toivottomuuden. Myös umpimielisyyttä ja näkyvää rasismia riitti. Joitain vuosia myöhemmin tunnelmaan vaikutti myös se, että ravintolansa ovella harjoitetusta etnisestä syrjinnästä tuomittu Jouni Lanamäki omisti ”kaikki kaupungin yökerhot ja melkein kaikki kapakat”.

”Se oli se kulttuurinen ilmapiiri, missä kasvoin. Sitten jengi hiljalleen vaan hukkui ja turtui siihen paskaan ja kaljanlitkuun. Nuorempi konna kasvaa isommaksi konnaksi ja sitten sitä huomaakin olevansa se paatunein ukkeli. Sillä lailla”, Henri arvioi tarjottua polkua. 

”En kuvitellut, että hallitus pystyisi sössimään näin paljon näitä hommia.”

Koska historialla on tapana toistaa itseään juuri väärillä tavoilla, ovat työttömyyden ja rasismin kaltaiset ongelmat ajankohtaisia myös nyt. Kun Henri kirjoitti levyn ensimmäisiä kappaleita, eivät Petteri Orpon ja Riikka Purran hallituksen leikkauspolitiikan vaikutukset vielä näkyneet täydellä teholla.

Nyt on kuitenkin selvää, että hallitus on toimillaan ollut syöksemässä Suomea entistä syvempään lamaan. Työttömyys ja konkurssien määrä ovat huidelleet ennätyslukemissa.

”En kuvitellut, että hallitus pystyisi sössimään näin paljon näitä hommia. Että voisihan sitä jotakin oppia siitä, kuinka pitkiä ne 90-luvun laman jäljet ovat. Nyt olisi tärkeää, että saataisiin pidettyä perheet hyvässä kunnossa ja että sieltä tulisi onnellisempia seuraavia sukupolvia.”

Baariin perjantaina / Baariin lauantaina / Baariin sunnuntaina hautajaisten kautta. [Paska kaupunki]

Vuonna 2010 Julma Henri julkaisi Psykoterapia-levyn, joka on pikaisella kuuntelulla yhtä ahdistuksessa vellomista. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Levyn sanoitukset on nostettu päihdevieroituksessa käytettävästä materiaalista, ja se oli osa Henrin sosionomiopintojen päättötyötä, vaikkakaan asiasta ei yleisölle erikseen tiedotettu.

Kannustimena konseptilevylle toimi huomio siitä, että päihde- ja mielenterveysongelmista kärsimisen ohella Rikosseuraamusviraston arvioiden mukaan jopa 80 prosenttia vangeista kärsii lukemisen, kirjoittamisen ja tarkkaavaisuuden häiriöistä. 

Vuonna 2012 Henri selitti levynsä tarkoitusta seuraavasti: ”Ne eivät voi hankkia tietoa kirjoista, koska eivät pysty keskittymään lukemiseen. Rivit pomppivat. Vankilassa, kun ei ole muutakaan tekemistä, voi laittaa CD:n pyörimään ja kuunnella ajatuksella vaikka yhden kappaleen ja tuumia että: ’Jaa, ahistuksessa on nää ja nää oireet ja se johtuu siitä ja siitä’.”

Jotain hieman samanlaista voi löytää myös Polaris-levystä. Sillä Julma Henri käsittelee omien kokemustensa kautta miehisyyteen liittyviä ongelmia, niiden syitä ja hieman myös sitä, kuinka voisimme oppia käsittelemään tunteitamme ja olemaan paremmin tasapainossa ympäristömme kanssa.

”Tuntuu, että traumoistakin puhutaan kuin niitä tulisi vain jossain sodassa.”

Vaikka viesti ei itsessään ole uusi, tulee se tällä kertaa suunnasta, joka saattaa puhutella uudenlaista yleisöä. Puhuessaan omista kokemuksistaan Henri samalla uskoo puhuvansa laajemmasta ongelmasta.

”Usein paljastuukin,että uhon taustalla on jotakin omia haavoja ja ajatus, että täytyy muita höykkyyttää, kun on itse saanut kurmuutusta.”

Päivätyökseen päihde- ja mielenterveysongelmien kanssa kamppailevien kanssa työskentelevänä hän myös uskoo oikeasti tietävänsä, mistä puhuu.

”Suomalaisista moni on tietämättäänkin masentunut ja luulee, että se on vain osa heidän persoonaansa. Ylipäätään tuntuu, että traumoistakin puhutaan kuin niitä tulisi vain jossain sodassa, eikä kenellekään tässä meidän pihapiirissä tai naapurustossa. Vaikka ne ovat tosi yleisiä.”

Musta tuli kova / Musta tuli kaikki se, jota joskus lapsena vastustin. [Amygdala]

Levyllä ja lavalla kuultava Julma Henri on jonkinlainen versio sirpaleesta oikeaa Henriä. Vaikka monet Julma Henrin tarinoista ja kuvatuista kokemuksista ovat Henrin omia, ei yhtäläisyys tietenkään ole sataprosenttinen. Kysymykseen siitä, onko Julma Henri sepitettä, Henri vastaa ”toivottavasti”. Toisaalta pääseminen Julma Henri -hahmoon on vaivatonta.

”Ei mun tarvitse ihan hirveästi mielikuvaharjoitella sitä.” 

”Levyä tehdessä havahduin siihen, kuinka liityn itse siihen levyn kertomaan tarinaan. Ensin koin itseni siitä ulkopuoliseksi, mutta sitten tajusin, että tämähän on minun tarinani. Ja kaikesta koetusta toipuminen on se rankin osa prosessia.”

Hän ei tarkoita menneitä perkaavaa levyä minkäänlaiseksi puolustuspuheeksi.

”Enemmänkin semmoiseksi tietoa antavaksi, että näitä vaikuttimia on ollut.”

Sävy ei ole paasaava, vaan toteava. Henri ei kaipaa esimerkiksi muille siitä, kuinka rämmitään vaikeuksien kautta voittoon, eikä hän myöskään halua jakaa ”korneja ja päälle liimattuja henkisen valmentajan oppeja”. Ei hänellä olisikaan kerrottavaksi mitään suuria totuuksia.

”Olen edelleen siinä suonsilmäkkeessä. Ehkä kuitenkin olen oppinut kelluskelemaan enkä uppoa sinne suohon.”