Päähenkilö Vilma on alati vihainen. Hänen isänsä on kuollut, eikä äidin uudessa perheessä oikein ole tilaa. Sijaisperhekin kyllästyy nuoren kapinointiin, joten tie vie Suvantolan koulukotiin, jonne Uhma sijoittuu. Siellä Vilma joutuu ankarien sääntöjen alle ja toisaalta tutustuu kaltaisiinsa.
Visa Koiso-Kanttilan ohjaaman ja Reeta Ruotsalaisen käsikirjoittaman elokuvan lopputeksteissä lukee, että teos perustuu todellisiin tapahtumiin. Jo Koiso-Kanttilan varhainen dokumenttielokuva Karkotetut (1998) käsitteli lähiönuorten kamppailua. Vuonna 2020 hän teki neliosaisen audiodokumenttisarjan Huostassa, jossa kuullaan lastensuojelun sijaishuollossa kasvaneita nuoria. Molemmat löytyvät Yle Areenasta edelleen.
Uhmassa pääosaa näyttelevä Ona Huczkowski kertoo kuunnelleensa Huostassa-audiodokumentin moneen otteeseen rooliin valmistautuessaan.
”Huomasin, että siitä oli otettu elementtejä myös tähän elokuvaan, esimerkiksi juuri Vilman hahmoon.”
Haavoittuvaisessa asemassa olevien nuorten kuvaaminen tuntui vastuuna näyttelijän harteilla.
”Sitä halusi tehdä parhaansa, vaikka kokonaisuus on totta kai aina monen eri jutun summa”, Huczowski sanoo.
”Halusin systeemissä olleiden ihmisten tämän nähtyään tuntevan, että heitä on kuunneltu.”
Haastattelussa on mukana myös Kati Outinen, joka näyttelee elokuvassa koulukodin työntekijää, Vilman omaohjaajaa Annelia.
”Tiesin, että Visa oli hyvin tarkkaan miettinyt tämän asian. Hän ei antaisi mennä seulastaan läpi minkään sellaisen, joka banalisoisi näitä kokemuksia”, Outinen sanoo.
Osa perinnettä
Niin maailmalla kuin Suomessakin on pitkä perinne nuorisoelokuvissa, joissa päähenkilöt rikkovat sääntöjä ja odotuksia.
”Tapio Suomisen Täältä tullaan elämä!, Dome Karukosken Tummien perhosten koti, Jarmo Lampelan Sairaan kaunis maailma, JP Valkeapään He ovat paenneet…”, toimittaja ei ehdi listassaan Selma Vilhusen Hölmöön nuoreen sydämeen, kun Kati Outinen huudahtaa: ”Mä olen niissä kaikissa!” He ovat paenneet –elokuvasta hänen roolihahmonsa tosin leikattiin pois.
Outinen aloitti uransa Täältä tullaan elämä! -elokuvan (1980) sivuosassa tarkkailuluokan ainoana tyttönä.
”Se perustui semmoiseen realismin traditioon, jossa otetaan tarkasteluun joku yhteiskunnallinen epäkohta. Esimerkiksi Ken Loachin elokuvat ovat sitä koulukuntaa, ja niin on myös Uhma”, Outinen sanoo.
Alkuvuodesta on uutisoitu siitä, miten lastenkodeista on tullut miljoonabisnes.
Uhma nostaa esiin epäkohtia lastensuojelussa. Sama aihe on ollut esillä myös mediassa. Alkuvuodesta on uutisoitu epäillyistä seksuaalirikoksista eräässä koulukodissa sekä siitä, miten lastenkodeista on tullut miljoonabisnes.
Outinen ei kuitenkaan pidä yhteiskunnallisten asioiden käsittelyä työssään korkeimpana arvona.
”Mulle on yhtä merkittävää tuoda valkokankaille myös hyvää viihdettä. En laita niitä mihinkään arvoasteikkoon”, hän sanoo.
”Mutta toivon tietysti tämän leffan kohdalla, että oikeasti otettaisiin harkintaan se, pitääkö koulukotilapsilla tienata vai pitääkö heitä auttaa.”
Syvissä vesissä
Ona Huczkowskille Vilman osa oli ensimmäinen elokuvan päärooli. Hänet tunnetaan kuitenkin muun muassa Ylen nuortensarjasta Savela (2022–). Uhman tuottaja Tiina Pesonen kehotti sarjan perusteella Huczkowskia hakemaan mukaan elokuvaan.
”Mun fiilikset oli, että olen varmaan liian vanha – olin kai täyttänyt jo 22 vuotta – mutta ajattelin mennä koekuvauksiin katsomaan, mikä meininki siellä on”, Huczkowski kertoo.
Hän kuuli vasta Vilman roolin saatuaan, että kyse oli pääosasta. Huczkowski on mukana lähes joka kohtauksessa, joista osa oli rankkojakin. Mukana on nöyryyttämistä ja suoranaista väkivaltaa.
”Rooli vaati sitä, että meni vähän syviin vesiin. Mulla ei ole itsellä kuitenkaan mitään kosketuspintaa tähän maailmaan. Kuuntelin esimerkiksi raskasta musiikkia päästäkseni siihen sisään.”
”Tuotantoyhtiö otti tosi huolella huomioon sen, että me ollaan tekemässä rankkaa aihetta.”
Huczkowski myös jututti laitoksissa nuoruuttaan viettäneitä tuttavia ja kävi lastenkodissa puhumassa työntekijöiden kanssa. Tuotannon näyttelijävalmentaja Miina Turunen vinkkasi Huczkowskille saksalaiselokuvan System Crasher (2019), jonka hän katsoikin moneen kertaan ennen kuvauksia.
”Olin aivan lumoutunut siitä. Vaikka sen päähahmolla on ikäeroa Vilmaan, niillä oli periaatteessa vähän samat haasteet.”
Leirielämää
Uhma ei ole mustavalkoinen ahdistuskuvaus. Eikä näyttelijöidenkään kokemus ollut varsinaisesti synkkä.
”Kuvauksissa kaikki yrittivät pitää meidän työntekijöiden tunnelmaa kepeänä. Ja mun mielestä tuotantoyhtiö otti tosi huolella huomioon sen, että me ollaan tekemässä rankkaa aihetta”, Outinen kertoo.
Molemmat näyttelijät kehuvat erityisesti kuvauspaikkaa, Salossa sijaitsevaa Bergvikin kartanoa. Siellä tehtiin suurin osa kuvauksista.
”Kun oli se yksi ainoa kuvauspaikka, siellä oli myös taukotilat – siis jotain muuta kuin paku, jossa laitetaan lämppäri huutamaan kympillä”, Outinen sanoo.
”Ja siellä oli vessat. Kun menin seuraavaan tuotantoon, siellä oli bajamaja eikä käsienpesumahdollisuutta.”
Huczkowski vietti kartanolla kolme kuvausviikkoa maanantaista perjantaihin. Yhden viikon hän yöpyi nuorisoporukkaa näyttelevien kollegoidensa kanssa sivurakennuksessa.
”Siellä oli kerrossängyt. Ja kun kuvauspäivä oli ohi, pelasimme lautapelejä. Se oli oikeasti ihanaa.”
Mukavat kuvausolosuhteet ovat raskaita aiheita käsittelevälle näyttelijälle myös keino palauttaa fiilis normaaliksi.
”Kuvausten ajan ja vähän ylikin välttelin rankkojen filmien katsomista tai rankan kirjallisuuden lukemista vapaa-ajalla. Sitä hakeutui vastapainoksi mieluummin kaikkeen semmoiseen mukavaan, leppoisaan ja kivaan”, kuten Outinen asian sanoo.
Uhma saa ensi-iltansa 28.2.
