1. Sieni koostuu pääasiassa älykkäästä rihmastosta
Sanasta ”sieni” mieleen nousee todennäköisesti kuva sateen jälkeen kuusen juurelle tupsahtavasta herkkutatista tai keltahehkuisesta kantarellista. Mielleyhtymä kuitenkin hämää, sillä valtaosa, jopa 95 prosenttia, näistä sieniksi kutsutuista eliöistä on piilossa maanalaisena rihmastona.
Valtaosa, jopa 95 prosenttia, sieniksi kutsutuista eliöistä elää maan alla piilossa sienirihmastona, jonka avulla sienet voivat levittäytyä laajoille alueille. Esimerkiksi Yhdysvaltojen Oregonissa on löydetty tuhansia vuosia vanhoja mesisienten rihmastoja, joiden tiedetään levittäytyneen liki 9 neliökilometrin kokoiselle alueelle.
Nykytutkimuksen mukaan sienet ovat älykkäitä: ne aistivat ympäristöään ja keskustelevat rihmastojen välityksellä sekä itsensä että muiden organismien kanssa. Rihmastoissa liikkuu nopeita sähköimpulsseja, joiden ajatellaan olevan eräänlaista ”sienten kieltä”.
Sähköimpulssit muuttuvat esimerkiksi tarjolla olevan ravinnon, valon ja kasvualustan happamuuden mukaan. Laboratoriokokeessa on huomattu, että lahottajasienen rihmastossa kulkevien sähköimpulssien frekvenssi kasvoi, kun rihmaston päälle asetettiin puun palanen. Muovikappaleeseen sieni ei reagoinut.
Symbioottiset sienet tarvitsevat isäntäkasvin. Halutessaan muodostaa sienijuuren kasvin kanssa ne käyvät keskusteluja tulevan isäntäkasvinsa kanssa.
Sienillä on myös kyky ratkoa ongelmia. Rihmastot osaavat levitä siihen suuntaan, missä on niitä houkuttelevaa ravintoa ja toisaalta ne pyrkivät kasvamaan poispäin myrkyllisestä maaperästä. Sienillä arvellaan olevan myös jonkinlainen tuntoaisti, koska ne pystyvät muuttamaan kasvusuuntaansa kohdatessaan esteen.
2. Sienitutkimus mullistui 30 vuotta sitten
Suurin osa sienistä ja sienten itiöistä on mikroskooppisia, joten niiden tutkiminen oli pitkään hyvin hankalaa.
Noin 30 vuotta sitten tapahtui mullistus. Uusi DNA-tutkimus osoitti, että sienilajeja on paljon enemmän kuin aiemmin oli kuviteltu.
Suomessakin tavataan nykyään melkein joka vuosi tieteelle uusia sienilajeja. Sieniä tunnetaan noin 150 000, mikä on tutkijoiden arvioiden mukaan vasta pieni osa kokonaismäärästä, mahdollisesti yli kahdesta miljoonasta lajista. Yli 90 prosenttia sienistä on siis mahdollisesti vielä tieteelle kuvaamatta.
Viime vuosikymmeninä kasvava tietoisuus ilmastokriisin etenemisestä ja luonnonvarojen ylikulutuksesta on lisännyt materiaalitieteiden ja elintarviketeknologian tutkijoiden kiinnostusta sieniä kohtaan.
Suomessa Teknologian tutkimuskeskus VTT on vuosien ajan kehittänyt sienirihmastosta keinonahkaa, jonka lupaillaan jopa olevan yhtä kestävää kuin eläimen nahka.
3. Sienet ovat varteenotettava vaihtoehto eläinteollisuudelle
Yhdysvalloissa rihmastoravintoa on ollut markkinoilla jo jonkin aikaa: Ecovative-niminen yritys toi 2010-luvun loppupuolella myyntiin sienirihmastosta valmistetun pekonia jäljittelevän tuotteen samoihin aikoihin kuin Suomessa Helsingin yliopistossa vasta aloiteltiin tutkimaan sienirihmastojen ruokakäyttöä.
Osterivinokkaan rihmastosta Helsingin yliopiston laboratoriossa on tähän mennessä valmistettu muun muassa risottoa, hampurilaispihviä ja jopa suklaamoussea.
Ruokakaupasta rihmastopihviä tai muitakaan rihmastovalmisteita ei Suomessa saa, sillä EU:n alueella tällaisilla valmisteilla ei ole elintarvikehyväksyntää.
Tutkijat ovat kuitenkin optimistisia, että tilanne muuttuu pian. He uskovat, että sienirihmastot voisivat kääntää ruoantuotannon ilmastokestävämpään suuntaan jo tulevan kymmenen vuoden aikana.
Tulevaisuuden tuotantolaitoksissa rihmastoja voitaisiin kasvattaa laboratorio-oloissa elintarviketeollisuuden tarvitsemia määriä. Esimerkiksi 300 neliömetrin karjarakennukseen voisi mahtua kerrosviljeltynä noin hehtaarin (10 000 neliömetrin) verran sientä. Vuoden aikana tällaisessa tuotantolaitoksessa voitaisiin tuottaa arviolta yli 100 000 kilogrammaa sienirihmastoa.
Sienet muun muassa kasvavat nopeasti eivätkä vaadi korkeita lämpötiloja, joten ne voisivat tarjota ekologisen vaihtoehdon lihalle. Lisäksi rihmastoja voitaisiin ruokkia esimerkiksi kaurantuotannon sivuvirroilla.
4. Sienistä rakennetaan eristeitä ja akustiikkalevyjä
Sienet rakennuksissa ovat perinteisesti tienneet ongelmia, mutta toisinkin voisi olla. Viime vuosina tutkijoiden kiinnostus myös rihmastoista valmistettavia rakennuskomponentteja kohtaan on ollut kasvussa.
Euroopassa toimii jo yrityksiä, jotka myyvät esimerkiksi rihmastopohjaisia akustiikkalevyjä. Yhdysvalloissa Ecovative on valmistanut ruokatuotteiden lisäksi rakentamiseen tarkoitettuja sienirihmastokomponentteja ja pakkausmateriaaleja. Toistaiseksi yksikään yritys ei ole vielä pystynyt skaalaamaan tuotantoaan rakentamisen edellyttämään kokoluokkaan.
Helsingin yliopistossa tutkitaan tuotteiksi kehitettäviä rihmastokomponentteja. Niitä rakennetaan tarjoamalla osterivinokkaan sienirihmastolle ravinnoksi muun muassa teollisuudesta ylijäävää lignoselluloosaa.
Prosessin lopuksi komposiitin rihmasto tapetaan, jolloin materiaali kutistuu hieman. Tuotoksena saatavaa kevyttä ja kiinteää materiaalia voidaan käyttää vaikkapa eristeenä. Koska komposiitit ovat sekä biopohjaisia että biohajoavia, tarkoitus on, että ne voitaisiin käytön jälkeen jälleen kompostoida.
Tällä hetkellä Suomessa käytettävistä eristemateriaaleista vain pari prosenttia on biopohjaisia. Biopohjaisten rakennusratkaisujen kysyntä tulee kasvamaan tulevaisuudessa, kun lainsäädäntö ohjaa rakentajia nykyistä energiatehokkaampiin ja ekologisempiin ratkaisuihin.
Suomessa tuli vuoden 2025 alussa voimaan uusi rakentamislaki, joka ohjaa vähähiiliseen ja kiertotalouden mukaiseen rakentamiseen. Myös EU:n korjausrakentamisen strategia ohjaa korjaamaan rakennuksia energiatehokkaammiksi ja vähähiilisemmiksi.
Rihmastorakentaminen kiinnostaa eri puolilla maailmaa, myös esimerkiksi Afrikan maissa, sillä komposiittien tuottaminen olisi mahdollista kotimaisista raaka-aineista ja ala toisi työpaikkoja.
5. Sienetkin kärsivät avohakkuista
Avohakkuiden tiedetään heikentävän luonnon monimuotoisuutta ja tuhoavan hiilinieluja, mutta harvoin ajatellaan, millaiset vaikutukset avohakkuilla on sieniin. Avohakkuiden seurauksena sienilajeja voi jopa kuolla sukupuuttoihin.
Valtaosa kasveista, puut mukaan lukien, ovat riippuvaisia valtavista sienirihmastoista, jotka kuljettavat niiden juuriin vettä ja ravinteita. Symbioottiset sienet muodostavat sienijuuristoja useimpien kasvien kanssa, esimerkiksi kantarelli elää usein symbioosissa koivun kanssa.
Kasvien ja eläinten lailla sieniäkin on kuollut sukupuuttoon, mutta koska valtaosaa lajeista ei ole koskaan kuvattu tieteelle, niiden sukupuutoista tiedetään vähän. Myös Suomesta tiedetään hävinneen lajeja. Esimerkiksi rusohelttavahakkaasta ei ole tehty havaintoja 1800-luvun lopun jälkeen. Jäkälistä ja käävistä monet ovat uhanalaisia. Ne kasvavat vanhoissa metsissä, joita Suomessa on jäljellä enää vähän.
Samalla kun sienten mysteerit avautuvat meille pikkuhiljaa, opimme, miten monin tavoin ihmiset vaikuttavat sieniin ja vaikuttuvat sienistä. Nähtäväksi jää, kuinka viisaasti osaamme tätä tietoa käyttää.
Artikkeli pohjautuu Helsingin yliopiston Tiedekulmassa järjestettyyn Sienten salaperäinen maailma -luentoon, jossa puhuivat asiantuntijat Tuula Niskanen, Sari Timonen, Tuula Jyske ja Jutta Varis.
Jutun kirjoittamista on tuettu Koneen säätiön Metsän puolella -apurahalla.
