”Asun Kiovassa enkä halua lähteä sieltä mihinkään. Kaupungit ovat kuin vauvoja, niitä pitää ruokkia ja suojella, muuten ne kuolevat.”
Volodimir Jermolenko (s. 1980) on Ukrainan kuuluisimpia filosofeja ja esseistejä. Hän on sananvapausjärjestö Penin Ukrainan toimiston puheenjohtaja, kielenkääntäjä ja arvostettu puhuja Ukrainan ulkopuolellakin, erityisesti Puolassa. Syksyisessä Krakovassa Jermolenkolla on aikaa jutella Voiman kanssa päivällä. Illalla hän keskustelee näistä samoista asioista julkisesti Puolan kuuluisimpien ajattelijoiden kanssa.
Jermolenko myöntää, että Kiovassa asumiselle on muitakin syitä kuin hänen tukensa suurkaupungille. Hän itse tarvitsee tukea.
”Ihmiset ovat kuin kasveja. Ihmisillä on juuret. Juurettomuus on hyvin traumaattista.”
Juurten hoitaminen on ukrainalaisille konkreettista.
”Jotkut palaavat sodassa tuhoutuneisiin taloihin pitämään huolta kasveista. Ukrainassa kaikilla on puutarha.”
Kyse on huolenpidosta, mikä on ihmisyyden tunnusmerkkejä, filosofi jatkaa. Sodankin keskellä ihminen pitää mielellään huolta jostain itsensä ulkopuolisesta asiasta: lapsistaan, kasveistaan, kaupungistaan. Huolenpito on ihmisen vaikutusta ympäristöönsä.
Tästä liu’umme toisaalle, fasismiin, Jermolenkon mielestä Venäjällä vallitsevaan aatesuuntaan.
”Fasismissa ihminen on menettänyt kykynsä vaikuttaa elämäänsä.”
Tuhoava voima
Venäjään perehtyneet tutkijat ja journalistit Euroopassa ja Yhdysvalloissa ovat ajatelleet, että yksi Venäjän suurimmista motiiveista käydä sotaa nimenomaan Ukrainaa vastaan on Venäjän pelko siitä, että Kiovan Maidanin kansannousun vahvempaa demokratiaa kaipaavat tuulahdukset leviäisivät Venäjällekin.
Jermolenko on sitä mieltä, että Venäjän talous vaatii sotaa, ja se on suurempi motiivi pommittaa Ukrainaa kuin demokratian pelko.
”Fasismissa ihminen on menettänyt kykynsä vaikuttaa elämäänsä.”
Hän selittää tämän ilkikurisesti.
”Marx sanoi aikoinaan, että valta kuuluu heille, jotka omistavat tuotantovälineet. Venäjällä valta on aina kuulunut sille, jolla on voima tuhota.”
Hyytävästi Jermolenko muistuttaa presidentti Putinin sanoneen, ettei Venäjällä edes ole rajoja. Ukrainassa Venäjää kiinnostaa eniten sen tuhoaminen, ja Jermolenko lisää, että tuhovimmassaan Venäjä voi hyökätä minne tahansa, vaikka Suomeen.
Siitä lähtien, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vuonna 2014, se on näyttänyt, ettei se piittaa vetoomuksista sodan lopettamiseksi. Siksi Ukrainan lisäksi lähes koko Eurooppa odottaa, että Venäjältä kertakaikkiaan loppuisi rahat käydä sotaa. Näin ei ole käynyt, koska ilkeä imperiumi pystyy jatkamaan kauppaa Intian ja Kiinan kanssa. Maan sisällä kukaan vaikutusvaltainen henkilö ei vastusta systeemiä.
Ovatko oligarkit tottelevaisia, koska heidän valtansa jo lähtökohtaisesti perustuu korruptioon?
”Ei Venäjällä ole mitään oligarkkeja!”, Jermolenko hihkaisee. “Oligarkilla tarkoitetaan henkilöä, joka valtavan omaisuutensa ansiosta pystyy vaikuttamaan poliittisesti. Venäjällä edes rikkaat eivät pysty vaikuttamaan mihinkään.”
Sodan hinnasta viis
Vaikka Venäjä onnistuu rahoittamaan aseitaan, se uhraa silti sodassa hirvittävän paljon omia kansalaisiaan. Presidentti on ylpeillyt asialla.
”Putin on sanonut, ettei sodassa hinnalla ole mitään väliä. Totalitaariseen ideologiaan kuuluu se, miten ihmisillä ei ole valtaa eikä vastuuta. Venäjä on suuri, minulla ei ole mitään väliä, he ajattelevat. Suuren Venäjän imperiumin rinnalla ihmisen onkin oltava hyvin pieni”, Jermolenko tulkitsee.
Brittiläinen historioitsija Antony Beevor antoi Voimalle haastattelun syksyllä 2022. Hän pohti, että miksi Venäjän johtajat kohtelevat niin huonosti omaa kansaansa.
”Kyse on ihmisyyden ja vapauden käsitteistä”, Beevor summasi. ”Venäjän hallinto ei tunne kumpaakaan.”
Volodimir Jermolenko nyökkäilee. ”Kiduttamalla ihmisiä Stalin viestitti, että ’minä omistan sinut. Minä omistan sinun kuolemasi.’ Putin näyttää tekevän nyt samoin.”
Beevor muistutti, että ihmisarvo ja siitä johdettavat ihmisoikeudet keksittiin Euroopassa valistuksen aikaan 1600-luvulla. Eurooppa ja 1700-luvulla perustuslakinsa kirjannut Yhdysvallat omaksuivat valistuksen aatteet, mutta Venäjää ihmisarvon idea ei saavuttanut.
Ukrainan se kuitenkin saavutti?
Jermolenko vastaa empimättä: ”Kyllä. Ukraina alkoi opetella demokratiaa 6000 vuotta sitten.”
Hän viittaa alueisiin, joista kehittyi muinainen Kreikka: demokratian syntysijat ulottuvat nykyiseen Etelä-Ukrainaan ja Krimin niemimaalle. Hän kuitenkin lisää, että varsinainen demokratian kehitys alkoi Ukrainassa silloin kun muuallakin Euroopassa eli keskiajan ja valistuksen jälkeen 1700-luvulla.
Mitätön fasisti
Volodimir Jermolenko puhuu mielellään Hannah Arendtista, joka oli tärkeimpiä Natsi-Saksan aikalaistutkijoita. Saksassa syntyneen yhdysvaltalaisen filosofin mukaan on kahdenlaista pahuutta: on radikaalia pahuutta, radical evil, joka on äärimmäistä ja poikkeuksellista pahuutta. Kuuluisa arkipäiväinen pahuus, banal evil, oli vahva piirre, jonka Arendt havaitsi seuratessaan Jerusalemissa natsien tuhoamisleirien johtohenkilön, Adolf Eichmannin, oikeudenkäyntiä.
”Ukraina alkoi opetella demokratiaa 6000 vuotta sitten.”
Eichmann oli organisoinut miljoonien vankien junakuljetukset tuhoamisleireille ”lopulliseen ratkaisuun”. Edes lähellä kuolemantuomiotaan Eichmann ei tunnustanut ymmärtävänsä toiminnassaan mitään väärää. Hän oli vain totellut käskyjä. Arendt ihmetteli, miten pahuudesta oli tullut osa natsijohtajan arkiolemusta.
”Miksi Eichmann teki mitä teki?”, Jermolenko haastaa ajattelemaan ja vastaa itse. ”Siksi, että hän ajatteli olevansa korvattavissa: ’Jos minä en tekisi tätä, joku muu tekisi. Niinpä minä voin yhtä hyvin tehdä tämän’.”
Fasistinen propaganda sanoo, että vain imperiumi on suuri eikä tavallisen kansalaisen kuulu vaivata päätään politiikalla. Näin propaganda rakentaa ihmisestä mitättömän pienen ja julman. Näin se teki Natsi-Saksassa ja tekee edelleen nyky-Venäjällä tai missä vaan diktatuurissa. Tai vaikka pienissä äärioikeistolaisissa piireissä Euroopassa, Yhdysvalloissa, missä vain.
Venäläisiltä puuttuu käsitys siitä, että ihmiset olisivat korvaamattomia, ainutlaatuisia saati arvokkaita. Ukrainassa ajatellaan toisin.
”Avain on kunnioitus, dignity, ja usko siihen, ettei kaikki ole korvattavissa. Että jokainen ihminen on tärkeä.”
Kirjoitus on Voiman Vlast!-sarjaa. Siinä julkaisemme Venäjää, entistä Neuvostoliittoa, Ukrainaa, Valko-Venäjää ja Keski-Aasiaa sekä alueiden sotaa, konflikteja ja ihmisoikeuksia käsitteleviä juttuja. Sarjaa on tukenut Alfred Kordelinin säätiö.
