Istuin Kalliossa terassilla, kun sain soiton Selviytyjät-ohjelmasta. Minulta kysyttiin, pääsenkö ohjelman kuvauksiin Malesiaan. Vastasin, että joo, homma hoituu, ei hätää. Mutta kun matkustimme Malesiaan, hyppäsimme veneeseen ja saavuimme viidakkoon, tajusin, mihin olin lupautunut. Ilma oli kostea, siis todella kostea. Moni meistä suomalaisista sai viidakkovaelluksella hiertymiä ja haavoja haaroihin. Hiki valui koko ajan, ja olo oli kuin saunassa. En ole kokenut missään muualla vastaavaa.
Aivan ensimmäiseksi kysyin tuotantotiimin jäseniltä, olivatko he tarkistaneet viidakon outojen eläimien varalta. Minulle kerrottiin, että kaikki oli kunnossa. Yöllä heräsin siihen, että rotat olivat kokoontuneet päälleni meet and greetiin. Minulla on rottafobia, ja yritin ajatella, että ei tässä mitään, nämä ovat vain luomurottia, ei mitään Sörkän rottia. Toisena yönä menin tarpeilleni, ja vessan luona minua odotti lauma tuijottavia apinoita. Se oli kuumottavaa, koska muistin kuulleeni, että apinat voivat olla miestä kaksi kertaa vahvempia.
Ensimmäisinä päivinä halusin vain takaisin himaan. Kului päivä tai kaksi, ja tajusin, että minun oli yksinkertaisesti hyväksyttävä, että olin viidakossa ja että muutkin kärsivät. Sitten iski tyhjä olo. Mitähän täällä tekisi, mietin. Vähitellen aloin tottua metsään ja oppia, mitä siellä voi tehdä ja mitä ei. Tiedostin, missä oli apinoita ja missä käärmeitä. Ruokaa ei voinut jättää esille, koska eläimet tulivat syömään kaiken. Kun satoi ja tuuli, ei saanut mennä veteen, jotta kukaan ei hukkuisi. Peseytyä saattoi vain sateessa. En olisi ikinä uskonut, että kuukaudessa voi oppia niin paljon uusia asioita.
Synnyinmaassani Angolassa kuumuus on aivan erilaista. Teimme Lähiöbotox-bändimme kanssa kiertuematkan Angolaan. Siellä kuumuutta ei aluksi edes huomaa, kunnes yhtäkkiä pää on kipeä ja iskee hirveä jano. Angolassa tuoksuu erikoiselta. Maa sijaitsee Atlantin rannikolla, ja kaupungeissakin tuoksuu merelliseltä. Tuoksu on miellyttävä, mutta sitä on vaikea kuvailla sanoin.
Suomessa on siinä mielessä maailman paras luonto, että sieltä voi löytää kaiken sen ravinnon, mitä ihminen tarvitsee elääkseen. Suomalaiset metsät ovat keväällä ja syksyllä ihanan raikkaita. Mutta Suomen kesä: ei kiitos. Hyttysiä on kaikkialla. Metsään ei voi yksinkertaisesti mennä. Hyttyset ovat painajaiseni. En suostu menemään kesällä metsään – ellei kyse ole kaupallisesta yhteistyöstä!
Se, miten ihmiset kohtelevat luontoa, huolestuttaa minua. Mitä enemmän ympärillämme on teknologiaa, sitä enemmän muutumme koneiden kaltaisiksi. Jos ei ole luontoa, ei ole elämää eikä ihmisiä. Luonnossa oleskelu vähentää tutkitusti stressiä, ja luonnolla on ihmiseen parantava vaikutus. Ihminen on tehty olemaan kosketuksissa maahan ja luontoon.
