Vaaleanpunaraitainen kukka muistuttaa kolibria. Se tuo myös mieleen pikkuruisen kengän. On vaikea uskoa, että Suomen metsissä kasvaa näin trooppisen näköinen ja näyttävä kasvi. Sen kukka tuoksuu vaniljalta.
Kyseessä on kämmekkäkasveihin lukeutuva neidonkenkä, joka myös on inspiroinut monia taiteilijoita. Se on rauhoitettu kasvi, jonka elinvoimaa vaarantavat ilmastonmuutos ja maankäyttö, käytännössä rakentaminen ja metsien hakkuut, erityisesti avohakkuut ja maan muokkaaminen niiden yhteydessä.
Neidonkenkää kasvaa ennen kaikkea kalkkialueiden vanhoissa, kuusivaltaisissa metsissä. Sitä saattaa kuitenkin löytyä myös mäntyisistä ja katajaisista metsistä. Neidonkengällä on Suomessa kaksi pohjoista pääesiintymää: Lounais-Lapissa ja Kuusamossa. Keskittymien ulkopuolella esiintymiä on harvalukuisesti.
Neidonkenkää ei voi ihailla pihoilla eikä puutarhoissa, koska se tarvitsee sienikumppanin, joka puolestaan tarvitsee lahopuuta tai isoja ja vanhoja puita. Tällaisia puita ei juuri löydy tarpeeksi ihmisen muokkaamista metsistä.
Neidonkenkään on perehtynyt maantieteilijä ja biologi Susanna Koivusaari. Hän on haastattelun aikaan neljän viikon pituisella vierailulla Skotlannissa tekemässä tutkimusta väitöskirjaansa varten. Helsingin yliopistolle ja Suomen ympäristökeskukselle tehtävä väitöskirja käsittelee juuri ilmastonmuutoksen ja maankäytön vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen.
”Sienikumppani on kämmekkäkasveille tyypillinen piirre”, Koivusaari kertoo. Etenkin elämänsä alussa kämmekät tarvitsevat ravintoa sienikumppanilta, mutta yhteyden täytyy jatkua koko elinkierron ajan.
Koska neidonkenkä on nykyään rauhoitettu, sen tai sen osien poimiminen, kerääminen, irtileikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kiellettyä. Sama koskee myös lajin siemeniä. Näistä teoista seuraa sakko, jonka suuruus on 595 euroa kasvilta.
SUSANNA KOIVUSAARI KUULUU evoluutiobiologian tohtori Anniina Mattilan vetämään viisihenkiseen työryhmään, joka sai viime vuonna Koneen säätiön kaksivuotisen apurahan neidonkengän tutkimiseen.
Tiedettä ja taidetta yhdistävään tutkimukseen liittyy myös valokuvataiteilija Marko Hämäläisen tuleva näyttely.
Apurahatutkimus sisältää kaksi tieteellistä projektia.
Ensimmäisessä työryhmä tutkii koko Suomen tasolla kaikkia tunnettuja neidonkenkäpaikkoja. Se haluaa selvittää, millä tavoin ilmaston ja maankäytön muutokset vaikuttavat neidonkenkiin ja niiden häviämiseen.
Työryhmä tutkii vanhoja ilmakuvia, joista näkyy milloin metsää on kaadettu tai käsitelty neidonkenkäesiintymien ympäristössä. Lisäksi se tarkastelee Ilmatieteen laitoksen tuottamaa ilmastoaineistoa.
Kesällä 2025 työryhmällä on vuorossa projekteista toinen, jossa tehdään kenttätöitä. Työryhmä laskee Ylitorniolla ja Kuusamossa neidonkengän yksilömääriä ja kartoittaa muita kasvupaikoilla esiintyviä lajeja.
”Sitten mitataan pienilmastoa”, Koivusaari sanoo. Tavoite on selvittää, miten metsän käsittely vaikuttaa kasviyhteisöön ja neidonkenkään sen osana. Vanhojen ja suurien puiden sekä lahopuun määrän väheneminen voi johtaa neidonkengälle tärkeän vanhan metsän pienilmaston muuttumiseen sille epäsopivaksi.
HELSINGISSÄ ASUVA Susanna Koivusaari on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta. Nuorena hän liikkui paljon perheensä kanssa perheen metsissä. Nykyään hänen harrastuksiinsa kuuluvat lintu- ja luontokuvaus, sienestys ja metsissä samoilu.
”Minulla on ollut aina kiinnostusta luonnon havainnoimiseen. Erityisesti lukio-opintojen aikana aloin miettiä, että voisin saada siitä ammatinkin.”
Koivusaari valmistui filosofian maisteriksi maantieteestä Oulun yliopistosta vuonna 2022. Hän erikoistui opinnoissaan luonnonmaantieteeseen ja geoinformatiikkaan ja luki pitkänä sivuaineena biologiaa.
Hänen mielenkiinnonkohteekseen valikoitui neidonkenkä, koska se on viime vuosikymmeninä voimakkaasti vähentynyt metsälaji, joka kertoo metsäelinympäristöissä tapahtuvista muutoksista.
”Suomi on sitoutunut neidonkengän suojelemiseen, minkä vuoksi on erityisen tärkeää tietää, mitkä tekijät siellä vähenemisen taustalla ovat. Siten voimme tehdä tehokkaita suojelutoimia.”
HAKKUUT OVAT JOHTANEET siihen, että neidonkenkä on jo lähes kokonaan kadonnut esimerkiksi Etelä-Suomesta. Luonnontilaisten metsien määrä on vähentynyt ja jäljellä olevat metsälaikut sijaitsevat kauempana toisistaan.
Metsätaloustoimien myötä metsissä on vähemmän eri puulajeja ja enemmän keskenään samanikäisiä puita. Näin kasvilajisto samankaltaistuu ja harvinaiset lajit vähenevät, Koivusaari kertoo.
”Suomen uhanalaisista lajeista yli kolmannes elää ensisijaisesti metsissä. Vaarassa ovat esimerkiksi myös kaksi muuta kaunista metsäkasvia, lehtotikankontti ja metsänemä.”
Myös globaali ilmaston lämpeneminen vaikuttaa neidonkenkään. Maailman keskilämpötilan nousu ylitti viime vuonna puolentoista asteen rajan, ja Suomessa muutosta on jo noin kaksi astetta.
Neidonkenkä kukkii ensimmäisten joukossa keväällä, joten lumen sulamisajan aikaistuminen ja lumipeitteen oheneminen vaikuttavat siihen.
”Jos lumi sulaa tavallista aikaisemmin, neidonkengän kukat ovat alttiita keväthalloille”, Koivusaari kertoo.
UHANALAISTEN METSÄLAJIEN SÄILYMISTÄ voitaisiin tukea siirtymällä talousmetsissä jatkuvapeitteiseen kasvatukseen, Koivusaari sanoo. Se tarkoittaisi, ettei metsää koskaan avohakattaisi kokonaan päätehakkuissa, vaan siellä kasvaisi erikokoisia ja -ikäisiä puita.
Tämä tukisi myös ilmastonmuutokseen sopeutumista.
Metsät muodostavat niiden siimeksessä eläville lajeille puskurin ilmastonmuutosta vastaan, Koivusaari sanoo. Esimerkiksi lämpötilan nousu ei ole metsän sisällä niin nopeaa kuin sen ulkopuolella.
”Isoilla ja hyvälaatuisilla metsälaikuilla on parempi puskurointikyky”, Koivusaari sanoo. ”Metsäkasvit eivät koe yhtä voimakkaana ilmastonmuutoksen vaikutuksia, jos niitä ympäröi puskuri.”
Ehkä neidonkengänkin väheneminen saadaan vielä pysäytettyä Suomen metsissä. Tärkeässä roolissa luonnonsuojelussa on tieto, jota Koivusaaren työryhmänkin tutkimus tuottaa.
”Neidonkenkien häviämisen syiden ymmärtäminen on välttämätöntä, jotta kasvia voidaan suojella”, Koivusaari sanoo. Lisäksi syntyy yksityiskohtaista tietoa, millaisissa metsissä neidonkenkä viihtyy.
”Tiedon avulla näitä piirteitä voidaan vaalia ja pyrkiä lisäämään metsissä, jotta neidonkenkä menestyisi paremmin.”
Jutun kirjoittamista on tuettu Koneen säätiön Metsän puolella -apurahalla.
Juttua päivitetty 14.6. klo 14.26: Vaihdettu aiempi amerikkalaisen neidonkengän alalajin kuva Susanna Koivusaaren Suomessa ottamaan kuvaan kotimaisesta alalajista.
