Maaliskuussa repesi raivo tekijänoikeuksista. Yhdysvaltalainen The Atlantic -lehti kertoi digijätti Metan kouluttaneen tekoälyään systemaattisesti piratoiduilla materiaaleilla. Jopa miljoonia kaunokirjallisia teoksia ja tutkimusjulkaisuja on joutunut Llama 3 -tekoälymallin ruoaksi ilman, että tekijöitä on kompensoitu tai tiedotettu asiasta.
Koulutukseen käytetyt teokset ovat peräisin Library Genesis -varjokirjastosta, tuttavallisemmin LibGenistä, jota The Guardian on kutsunut pahamaineiseksi. Se on yksi maailman suurimmista luvattomista kirjastoista noin 7,5 miljoonalla niteellään ja yli 81 miljoonalla tutkimusartikkelillaan.
Kirjastossa on myös suomalaisten kirjailijoiden ja tutkijoiden tekijänoikeuksien alaisia tekstejä. Atlantic julkaisi myös työkalun, jolla voi tarkistaa kenen töitä sivuston datasta löytyy.
Useat kirjailijat ovat ilmaisseet kauhistuksensa löydettyään teoksiaan LibGenin tiedostoista, ja Metaa vastaan on nostettu useita siviilikanteita. Aihetta on käsitelty mediassa pääasiassa tekijänoikeusrikkomuksena, loukkauksena luovan työn koskemattomuudelle ja tekoälyn edistämänä moraalisena rappiona.
Vaikka Metan toiminta on loukkaus luovan työn tekijöitä kohtaan, on kuitenkin selvää, että kyse on jostain tekijänoikeuslainsäädäntöä suuremmasta. Työn ja omaisuuden riiston dynamiikassa ei ole mitään uutta tai poikkeuksellista, eikä ongelmaa ratkaista tekijänoikeuslainsäädännön puitteissa.
Kapitalismia steroideilla
Metan piratointijutun oikeudenkäyntiasiakirjat paljastavat, että yhtiön sisällä keskusteltiin kirjojen ja tutkimusten ostamisesta tekoälyn kouluttamista varten. Piratoinnille saatiin kuitenkin nopeasti ”MZ:n”, mitä ilmeisimmin toiminnanjohtaja Mark Zuckerbergin, siunaus. LibGeniin päädyttiin, koska ostaminen olisi ollut ”kohtuuttoman kallista” ja ”uskomattoman hidasta”. Tervetuloa kapitalismiin, beibi.
Marxin jalanjäljissä: jotta voi tuottaa ja kerryttää lisäarvoa, eli rikkautta harvoille, tarvitsee riistää jotain, kuten työvoimaa, luonnonvaroja tai tässä tapauksessa digitaalista omaisuutta. Generatiivisessa tekoälyssä on kyse näiden kaikkien riistosta – ei mitään uutta, vaan pelkkä uusi vaihe vanhoissa tuotantosuhteissa, jotka pyrkivät aina maksimoimaan riiston ja sen mahdollistamat tuotot – kapitalismia steroideilla.
Teknologian kehityksellä voi olla myös positiivisia seurauksia. Ongelmat piilevät valtasuhteissa. Höyrykone itsessään on neutraali laite, mutta sen olemassaolo mahdollistui imperialistisen riiston seurauksena ja se mahdollisti tuhoisan teollisuuskapitalismin. Samoin tekoälykään ei ole olemuksellisesti paha. Kapitalistiset riistosuhteet kuitenkin mahdollistavat sen olemassaolon, eikä ole epäilystä siitä, että se tulee mahdollistamaan varallisuuden ennennäkemättömän keskittymisen. Maailma muuttuu muutaman megakorporaation hiekkalaatikoksi. Automatisaation positiiviset mahdollisuudet eivät toteudu, koska tekoäly perustuu samoihin omistussuhteisiin kuin aiemmat tuotannon mullistukset.
Eikä mitään hyvää tule teknologiamiljardööreiltä. Generatiivinen tekoäly on kontrolloitua tietoa, luokkapolitiikkaa, omistussuhteiden eskalaatio, ja se on omistajiensa kuva. Elon Muskin Grok-botti ryhtyi natsiksi ja paljasti ennakkoluuloista vapaaksi väitetyn teknologian vinoumat. Samoin tekoälyn käyttö aseteknologioissa ja kansalaisten valvonnan lisäämiseksi ovat paljastavia esimerkkejä, mutta vain jäävuoren huippu.
Teollisen vallankumouksen mahdollistivat transatlanttinen orjakauppa, orjuus ja luonnonvarojen riisto. Myös tämän kapitalismin uusimman vaiheen maksajaksi joutuu ennen kaikkea globaali etelä: datakeskusten ympäristövaikutuksissa, tekoälyn kouluttamisen inhimillisessä hinnassa, rasistiseen materiaaliin perustuvan tekoälyn rasistisissa sovelluksissa.
Open Access poliittisena kysymyksenä
Metan lisäksi myös LibGeniä vastaan on nostettu oikeusjuttuja. Varjokirjastolle on määrätty vuosien varrella kymmenien miljoonien edestä korvauksia, joita se ei ole maksanut. LibGenin kohdalla tilanne ei ole kuitenkaan yhtä moraalisesti yksioikoinen kuin Metan. Varjokirjastoilla on suuri kannatus paitsi käyttäjien myös aineistojen tuottajien, kuten tutkijoiden, joukossa.
Vuonna 2015 joukko tutkijoita julkaisi verkossa avoimen kirjeen LibGenin puolesta. Siinä todettiin, että nykyolosuhteissa LibGen ja vastaavat sivustot ovat edellytys tutkimukselle erityisesti instituutioiden ulkopuolella, mutta myös kriittiselle ja monipuoliselle tiedontuotannolle sekä tiedon avoimuudelle ja saavutettavuudelle laajemmin. Kirjoittajien mukaan tiedon vapaa jakaminen mielivaltaisten maksumuurien ja omaisuuden keskittymisen maailmassa on arvokas kansalaistottelemattomuuden teko.
Piratismi on ymmärrettävästi arka paikka kirjailijoille, joiden työ on joutunut tekoälyn ruoaksi. Kirjailijoiden Metaa vastaan nostama siviilikanne onkin merkittävä ele. LibGenin suosio kuitenkin paljastaa, että omistusoikeuden rikkomuksiin ja lakiin vetoaminen muuten kuin strategisesti perustuu väärään diagnoosiin tilanteesta.
Ongelma ei ole omistusoikeuden rikkomuksissa sinänsä. Samaan aikaan kun Meta koulutti tekoälyään LibGenin aineistoilla, EU salli sen aiemmin käyttää kansalaistensa sosiaaliseen mediaan lataamaa sisältöä samaan tarkoitukseen.
Laki on huono mittari tarkastelemaan kapitalistista riistoa.
Avoimet verkkokirjastot ovat jatkuvassa konfliktissa Metan, Amazonin ja Googlen kaltaisten korporaatioiden kanssa, sillä kirjastojen toiminnan perusajatus on tiedonsaannin ja äärimmäisen epätasa-arvoisten omistussuhteiden tasa-arvoistaminen, mikä on suuryrityksille tuhoisa tavoite. Siinä missä suuryritysten tavoitteena maksimoida taloudellinen hyöty harvoille, internetin alkuajoista lähtien olemassa olleet varjokirjastot pyrkivät päinvastaiseen: eettis-poliittiseen ymmärrykseen siitä, että tieto ei ole kenenkään omaisuutta, ei etuoikeus, vaan asia, joka kuuluu jokaiselle.
Kenen joukoissa seisot
On tietysti totta, että kaikki piratismi ei ole samalla viivalla. On eettisesti eri asia ladata verkosta Disneyn ja muiden megakorporaatioiden sisältöjä tai maksumuurin taakse vangittuja tieteellisiä tekstejä kuin esimerkiksi kotimaista omakustannerunoutta. Kuitenkin, koska varjokirjastojen tarkoitus ja olemassaolon edellytys on, että niiden tietokantoihin voi ladata vapaasti tekijänoikeuksien alaista materiaalia, sitä ei ole mitenkään mahdollista valikoida eettisin periaatteisiin vedoten.
Yhtiöillä, joiden tuotemerkkien takana on miljardeja dollareita, on aina vahvin ote omista immateriaalioikeuksistaan, ja juuri niitä varjokirjastojärjestelmä on luotu haastamaan. Kontrolloimattomuus on siis edellytys systeemin toiminnalle. Kuten LibGeniä puolustavat tutkijat ovat tunnistaneet, omistusoikeus on luotu palvelemaan harvoja ja valittuja. Se suojelee omistavaa luokkaa ja teknologiamiljardööreja paljon, meitä vähän, kolmatta maailmaa ei lainkaan.
Journalisti-lehti kirjoitti elokuussa tekoälyn sekä vapaaehtoisen että velvoittavan sääntelyn kehittymisestä Euroopassa. Sääntely on tärkeää, mutta juttuun haastateltu Kopioston lakiasiainjohtaja Kirsi Salmela osuu naulan kantaan todetessaan, että niin kauan kuin tekoälyjä kouluttavat firmat eivät toimi läpinäkyvästi, on tekoälyn kouluttamisen valvominen ja siihen puuttuminen mahdotonta.
Eikä avoin saatavuus ole koskaan ollut ongelma, vaan suuryritykset ja riisto, jolle niiden toiminta perustuu. Metan röyhkeä toiminta ei ole syy vastustaa varjokirjastoja, joiden merkitys yhdenvertaisuudelle, tiedolle ja tutkimukselle on valtava. Se on syy – yksi monien joukossa – vastustaa Metaa.
Piratismipaniikin sijaan on syytä puhua suuryritysten vallasta ja kamppailla sitä vastaan. Siinä kamppailussa varjokirjastot ovat meidän puolellamme.
