1. Olet käyttänyt teoksessasi lausetta ”One Day The Poor Will Have Nothing Left To Eat But The Rich”. Uskotko tuon päivän olevan lähellä?
Olen yrittänyt opetella, että taistelu paremman maailman puolesta ei ole projekti, jonka tuloksia mitataan neljännesvuosissa. Yritän nykyisin ajatella tätä ylisukupolvisena taisteluna, siksi ’lähellä’ on joustava käsite. Uskon silti, että imperiumi on matkalla kohti päätepistettään. Ja haluan myös muistuttaa, että tuon lauseen voi tulkita sekä metaforana että konkreettisena tapahtumana.
2. Onko kyseessä uhkaus, varoitus vai toteamus?
Globaalin eriarvoisuuden dramaattinen kasvu viime vuosikymmenien aikana viittaa siihen, että kyse on toteamuksesta ja ehkä korkeintaan varoituksesta. Uhkauksena sitä tuskin voi pitää, koska kyllä miljardööritkin varmasti ymmärtävät, että jos tämä meno jatkuu, he päätyvät lautaselle.
Olen vakavasti sitä mieltä, että joko meillä on miljardöörejä tai meillä on demokratia. Molempia ei voi olla. Ja demokratialla tarkoitan oikeaa, taloudellista demokratiaa, missä ihmiset päättävät siitä, mitä kannattaa tuottaa ja mihin voitot sijoitetaan. Ei tällaista psykopaattista maailmantuhoajademokratiaa, jossa saamme päättää vain triviaaleista asioista.
3. Oletko itse ruokailija vai ruokalaji?
Taisin sanoa äsken he vaikka tarkoitin me. Olen onnistunut saamaan pankilta asuntolainan ja ostanut sillä asunnon. Lainaa maksan vielä monta kymmentä vuotta, mutta Oxfamin määritelmän mukaan kuulun maailman rikkaimpaan prosenttiin. Eli todennnäköisesti olen ruokalaji.
Leinosen näyttelyt Helsingissä:
Tony’s Back! kesän ajan Meilahden kartanolla.
The War of All Against All 4.5.–8.6.2025 Zetterberg Galleryssä.
