Mikään lääke ei vaikuta terveydentilaan yhtä paljon kuin kävely kauniissa metsässä, Shinrin-yoku -tutkimussuuntaus sanoo. Tutkimus on kehitetty Japanissa, jonka pinta-alasta kaksi kolmasosaa on metsien peittämää. Vaikka Japani on maailman tiheimmin asutettu maa, se on samalla yksi vehreimmistä. Japanilaisten sanotaan suomalaisten tavoin olevan metsäkansaa.
Metsäkylvyn kansallinen hyvinvointiohjelma aloitettiin Japanissa vuonna 1982, ja nykyisin maassa on useita metsäterapiakeskuksia. Niissä voi opiskella metsälääketiedettä ja kouluttautua metsäkylvyn asiantuntijaksi.
Maailman johtava metsälääketieteen ja immunologian asiantuntija, lääketieteen professori Qin Li kertoo kirjassaan Shinrin-Yoku: Japanilaisen metsäkylvyn salaisuudet (Readme.fi, 2018) että luontoyhteys on yhtä tärkeää hyvinvoinnille kuin säännöllinen liikunta ja terveellinen ruokavalio. Li toimii muun muassa tokiolaisen Nippon Medical School -sairaalan tutkimuslääkärinä, ja hän on vienyt japanilaisen metsäkylvyn konseptia maailmalle.
Hänellä on vahvaa näyttöä siitä, että metsäretki parantaa terveyttä.
Kotkalainen Haruna Berg, 44, kertoo, että osapuilleen kaikki japanilaiset tietävät metsäkylvyistä ja niiden hyvää tekevistä vaikutuksista. Berg muutti Suomeen Japanista vuonna 2007. Hän oli ihastunut maahan oltuaan vaihto-oppilaana pienessä suomalaispitäjässä 15-vuotiaana.
Nykyisin hän asuu Kotkassa, jonne muutti muutamia kuukausia sitten Helsingistä. Uusi asunto on metsän vieressä, joten hän käy lähes päivittäin metsäkävelyillä. Berg käy metsässä eniten kesällä, mutta syksyisin myös sienestäminen vetää häntä puiden siimekseen.
Hänen mukaansa Japanissa kaikki eivät aktiivisesti harrasta metsäkylpyjä, vaan se tapahtuu muun tekemisen lomassa.
”Kun he tekevät jotain muuta itseään kiinnostavaa, kuten patikoivat, he oleskelevat metsässä sen ohella.”
Shinrin-yoku virkistää
Shinrin-yoku eli metsäkylpy tarkoittaa metsässä vietettyä tuokiota, jonka ansiosta ihminen virkistyy ja rentoutuu. Juuri Qin Li sanoo, että mikään lääke ei vaikuta terveydentilaan yhtä paljon kuin kävely kauniissa metsässä.
Hänen mukaansa tutkimuksessa on ilmennyt, että puiden lähellä oleskelu voi muun muassa alentaa verenpainetta, lievittää stressiä, parantaa unensaantia, vireystilaa, muistia ja keskittymiskykyä, tehostaa vastustuskykyä, helpottaa masennusta ja auttaa painonhallinnassa.
Metsäkylvyssä avataan kaikki aistit metsän kokemista varten. Tahdin hidastaminen on tärkeää, minkä vuoksi kuulokkeet, kännykkä ja kamera tulee jättää kotiin. Tarkkaa metodia ei ole: luonnonhelmassa voi esimerkiksi joogata, maalata, kuljeksia paljain jaloin, tutkia kasveja, lukea kirjaa, syödä – tai japanilaisittain kylpeä kuumassa onsen-lähteessä.
Shintolaisuus on merkittävä uskonto Japanissa, ja shintolaisuudessa henget asuvat esimerkiksi puissa, puroissa ja kivissä. Japanissa törmääkin usein metsissä rukoileviin ihmisiin.
Qi Li kertoo kirjassaan, että yksi syy metsäkylvyn hyvinvointivaikutuksiin on puiden tuoksu eli puiden ilmaan vapauttavat fytonsidit. Niillä puut suojelevat itseään bakteereilta, hyönteisiltä ja sieniltä.
Havupuut ovat puista aromaattisimpia. Lin mukaan monenlaisia positiivisia vaikutuksia saa jo kodin ja työpaikan huonekasveilla ja ilmaan sumutettavilla tai ihoon hierottavilla puiden eteerisillä öljyillä.
Lisäksi Li sanoo, että elimistön tulehduksia ehkäisevien sytokiinien määrä nousee pelkästään katselemalla luontoa.
Metsäkävelyn aikana ihminen hengittää myös maaperän mikrobeja, joista esimerkiksi yleinen Mucobacterium vaccae lisää onnen tunnetta, Li sanoo kirjassaan. Maaperän bakteerit parantavat vastustuskykyä, minkä vuoksi on suositeltavaa työntää sormet multaan tai syödä maasta poimittuja vihanneksia. Japanissa rakastetaankin metsistä poimittavia villivihanneksia.
Vuoristometsään on vaikea kävellä
Haruna Berg vietti lapsuutensa pienellä paikkakunnalla Yamanashin prefektuurissa ja leikki usein lähimetsässä.
”Kotini luona oli kuitenkin enimmäkseen peltoja, ei niinkään villiä luontoa, ja metsäkin oli talousmetsää.”
Berg kokee metsässä sekä rentoutuvansa että seikkailevansa uudessa ympäristössä. Hän pitää eniten sammaleisista metsistä, joita on Suomessa paljon.
Japanilaiset ja suomalaiset metsät eroavat kuitenkin toisistaan kasvillisuuden perusteella. Japanilaisissa metsissä kasvaa esimerkiksi valtavia japaninsetrejä, japaninsypressejä, kirsikkapuita, bambuja, varjostinkuusia ja neidonhiuspuita.
Lisäksi Japani on vuoristoinen maa. Metsät kasvavat Japanissa yleensä vuorenrinteillä, kun taas laaksoissa levittäytyvät miljoonakaupungit. Bergin kotikyläkin sijaitsi vuorenrinteellä.
Vuorenrinteillä sijaitseviin metsiin on yleensä vaikea kävellä, minkä vuoksi on yleistä nousta vuorelle gondolihissillä ja laskeutua kävellen polkua pitkin.
”Mukana retkellä on usein bento-eväslaatikko, ja luonnonhelmassa eväiden syöminen on suosittua.”
Tohtori Qin Lin mukaan ihanteellisinta olisi oleskella metsässä neljä tuntia ja kävellä sen aikana noin viisi kilometriä, mutta pienemmätkin määrät auttavat. Jos vastustuskyky kuitenkin kaipaa tehoja, kannattaa lähteä kolmen päivän ja kahden yön metsäkylpyretkelle.
Li mainitsee, että tutkimusten mukaan ulkoliikunta tekee onnellisemmaksi kuin sisätiloissa harjoittelu, ja siitä saatava energia kestää pidempään. Aina ei ole pakko mennä metsään asti, vaan lähes saman asian ajaa lepotuokio lähipuistossa tai avojaloin käveleminen omalla pihanurmella, Li sanoo. Erään japanilaistutkimuksen mukaan ihmiset elävät pidempään, jos heidän kotinsa on kävelymatkan päässä puistosta tai viheralueesta.
Vaikka Li itse asuu väkiluvultaan maailman suurimmassa kaupungissa Tokiossa (esikaupungit mukaanlukien alueella asuu yli 37 miljoonaa ihmistä), kirjansa mukaan hän rakastaa sitä ja kuljeksii lähes joka päivä lounastauolla työpaikkansa viereisessä puistossa. Myös hänen työhuoneensa ikkunasta avautuu puistomaisema, mitä hän pitää oleellisena omalle hyvinvoinnilleen.
Haruna Berg ihmettelee ja ylistää Suomen jokaisenoikeuksia. Niillä tarkoitetaan jokaisen oikeutta olla luonnossa siitä riippumatta, kuka maan omistaa.
”Japanissa kaikesta tehdään bisnestä. Monet luontoalueet kuuluvat jollekulle eikä niihin voi kävellä vapaasti. Japanissa pitää mennä puistoon, kulkea metsässä merkityllä reitillä tai osallistua ohjatulle metsäretkelle.”
Japanilaiset eivät yleensä marjasta, koska metsissä ei kasva paljoakaan marjoja. Puolukkaa tosin kasvaa, mutta sekin korkealla vuorilla. Monet kuitenkin Bergin tavoin sienestävät mielellään. Jos vain löytävät metsän, jonka omistaja sen sallii.
Tämän tekstin kirjoittamista on tuettu Koneen säätiön Metsän puolella -apurahalla.
