”Tunnuksettomat lainvalvojat pidättävät ihmisiä kaduilla”, juristi Ana Jabauri kertoo. ”Putkassa ihmisiä pahoinpidellään ja kidutetaan.”

Ana Jabauri (s. 1995) on Georgian Tbilisistä kotoisin oleva ihmisoikeusasianajaja. 

Jabauri on johtanut yhtä Georgian parlamenttivaaleja tarkkailevista ryhmistä. Vaalien aikaan he dokumentoivat räikeää vaalivilppiä. Pian vaalien jälkeen Jabauri todisti monia vakavia ihmisoikeusloukkauksia.

Ketkä pahoinpitelevät ja vangitsevat kansalaisia, sitä ei voi täysin tietää. He ovat mustapukuisia, tunnuksettomia kommandoja, joiden takkien kamerat on pois päältä. 

Kuitenkin tiedetään, kuka heitä komentaa.

”Hareba”, Jabauri vastaa empimättä. 

Ihmisoikeusjärjestöjen raporttien mukaan pahoinpideltyjä kansalaisia on pakotettu huutamaan ylistystä Hareballe. Hareba, ”onnen tuoja”, tarkoittaa Zviad Harazišviliä, sisäministeriön erikoisjoukkojen johtajaa. 

Georgiaan perustettiin vuonna 2012 Mediainstituutti, median vapautta ja läpinäkyvyyttä valvova organisaatio, joka on vähän kuin georgialainen vastine suomalaiselle Julkisen sanan neuvostolle. Siellä Ana Jabauri työskentelee.

Tai työskentelisi, jos voisi. 

Georgian kiristyvän poliittisen tilanteen takia Jabauri pakeni maasta Suomeen, Artists at Risk -järjestön turvaresidenssiin. Jabauria on uhkailtu, ja vallanpitäjien kannattajat haukkuvat hänen työtään verkossa. 

Neuvostoliitosta ruusuvallankumoukseen

Pohjoinen naapuri Venäjä on painostanut Georgiaa pitkään. Demokratiaa yli kaiken pelkäävän presidentti Vladimir Putinin johtaman Kremlin koneistot ovat kiusanneet maata sekä lyhyellä, vanhanaikaisella sodalla että tehokkaalla, pitkäkestoisella hybridisodalla.

Georgiassa kansan tahto nousi näkyviin vuonna 2003, jolloin ihmiset protestoivat laajasti ja väkivallattomasti: niin kutsutussa Ruusuvallankumouksessa georgialaiset syrjäyttivät Eduard Ševardnadzen, joka oli johtanut Georgiaa monessa eri tehtävässä Neuvostoliiton ajoista, jo vuodesta 1972.

Vuonna 2004 presidentiksi nousi ukrainalais-georgialainen Miheil Saakašvili, entinen oikeusministeri ja Ruusuvallankumouksen nokkamies. Huolimatta lupauksistaan kitkeä korruptiota ja aloittaa uusi reilun pelin politiikka, Saakašvilistä tuli pian opposition inhokki eikä tämä pitänyt lupauksiaan kovinkaan tehokkaasti. 

Venäjä suuttui, kun Saakašvili alkoi vihjailla, että Georgiaan kuuluvassa, Venäjään rajautuvassa Etelä-Ossetiassa voitaisiin järjestää kansanäänestys alueen autonomiasta. Tosin myös Saakašvilin Georgia halusi kontrolloida Etelä-Ossetiaa, eli mitään auvoisaa itsenäisyyttä ei olisi ollut alueelle luvassa. Niin tai näin, Saakašvili halusi lopettaa alueen separatistien loputtoman riitelyn, ja – omien sanojensa mukaan – hän pyrki rauhaan.

Venäjä ei halua Kaukasuksen maihin vahvaa autonomiaa, ei etenkään Tšetseniaan, jota Venäjä tuhosi vuosikausia ja pommitti pääkaupunki Groznyia raunioiksi.

Vuonna 2008 Venäjä hyökkäsi Georgiaan. Sota kesti muutaman päivän, ja noin neljäsataa ihmistä kuoli. 

Oikeastaan sota ei ole vieläkään päättynyt, sillä Venäjä miehittää edelleen viidesosaa Georgiasta.

Miljardöörin unelma

Vuonna 2012 Georgiassa alkoi rajun hybridisodan aika, joka on kulminoitunut viime vuosina. Neuvostoliiton raunioilta oligarkiksi noussut miljardööri Bidzina Ivanishvili perusti Georgiaan populistisen puolueen, Georgialaisen unelman. Se alkoi levittää maahan venäjämielistä, äärioikeistolaista ideologiaa. 

Vuoden 2024 lokakuun parlamenttivaalit Georgiassa olivat suuri virstanpylväs tiellä kohti rotkoa. Georgialainen unelma -puolue kiskoi maata kohti Venäjää tietenkin Venäjän vahvalla myötävaikutuksella. Kansan selkeä enemmistö halusi lähentyä Eurooppaa.

Poliittista korruptiota ja läpinäkyvyyttä tarkkaileva Transparency International -järjestö raportoi, että lokakuun 2024 vaalit olivat epäoikeudenmukaiset. Jo ennen äänestystä ehdokkaita ja toimittajia uhkailtiin.

Ana Jabauri oli todistamassa räikeitä huijauksia.

”Tapasin monia, joille maksettiin siitä, että he äänestivät monta kertaa.“

Vastoin hyvää käytäntöä Jabauria ei aina päästetty vaalipaikalle. Jabauri halusi todistusaineistoa kuvaamalla vaalivilppejä. 

”Kerran eräs vaalilautakunnan jäsen löi minua ja repi minulta puhelintani.”

Agentit kaduilla

Kun keskusvaalilautakunta julisti Georgialainen unelma -puolueen saaneen peräti 54 prosenttia äänistä, kansa ryntäsi kaduille protestoimaan. Mielenosoittajat, sen enempää kuin vaalitarkkailijatkaan, eivät pitäneet tulosta mitenkään todellisena. Mielenosoituksiin osallistui päivästä toiseen satoja tuhansia ihmisiä. 

Ai mikä ”Georgialainen unelma”? Jabauri tuhahtaa nimelle.

”Me georgialaiset kutsumme puoluetta nimellä ’Venäläinen unelma’, Jabauri sanoo ja naurahtaa surullisena, ”sillä he ovat kopioineet ohjelmansa suoraan Venäjältä”.

Putinin ajan Kreml on puolestaan kopioinut ”ulkomaiden agentti” -ilmauksen suoraan Stalinilta. 

Georgiassa syntynyt ja kasvanut mutta Moskovassa georgialaisuuttaan peitellyt Stalin – alunperin Josif Dzugašvili – tunnetusti tarkoitti ”agentilla” samaa kuin ”kansanvihollisella”. Sellaiseksi väitetty ihminen saattoi silloin, niin kuin tänä tänä päivänä, joutua eliminoiduksi yhteiskunnasta.

Georgialaisten vaatimukset uusista vaaleista eivät siis toteutuneet. 

Keväällä 2025 uudet vallanpitäjät alkoivat toden teolla kiristää lainsäädäntöä ja poistaa kansalaisoikeuksia. 

Georgialainen unelma -puolue on koko ajan vastustanut poliittisia pyrkimyksiä kohti tasa-arvoa ja demokratiaa. Se kutsuu kansalaisaktivisteja, asiantuntijoita ja journalisteja ”ulkomaiden agenteiksi”. Seksuaalista ja sukupuolista moninaisuutta kannattavat ihmiset puolue nostaa esiin vihollisina, joita kiusaamalla ja solvaamalla alamaisia saadaan ryhmittymään vihollisiksi väitettyjä georgialaisia vastaan ja näinkin tottelemaan autokraattista johtoa.

”Ehkä näen kuitenkin hieman toivoa”, Ana Jabauri miettii puhelimitse. Hän lisää heti, että tilanne on raaka: Georgian valtapuolue tuhoaa oikeusvaltiota kovaa vauhtia ja rikkoo ihmisoikeuksia räikeästi.

”Voimme luottaa vain kansainvälisen yhteisön tukeen.”

Kirjoitus on Voiman Vlast!-sarjaa. Siinä julkaisemme Venäjää, entistä Neuvostoliittoa, Ukrainaa, Valko-Venäjää ja Keski-Aasiaa sekä alueiden sotaa, konflikteja ja ihmisoikeuksia käsitteleviä juttuja. Sarjaa on tukenut Alfred Kordelinin säätiö.