Jo ennen kuin Yhdysvaltain presidentti Donald Trump oli vannonut virkavalansa vuonna 2025, sekä Yhdysvaltain sisäinen että koko maailmanpoliittinen tunnelma jännittyi. Erityisesti ukrainalaiset seurasivat huolestuneina Yhdysvaltain vallanvaihdosta.
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi kommentoi 6. tammikuuta 2025 France 24 -kanavalla Trumpin puheita, joiden mukaan Trump saisi pikaisesti rauhan Ukrainaan. ”Varmasti vahva Yhdysvaltain presidentti saisi Venäjän pakotettua neuvottelemaan”, Zelenskyi sanoi diplomaattisen epämääräisesti.
Venäläis-yhdysvaltalainen journalisti ja kirjailija Maša Gessen seurasi Trumpin eli nykyisen kotimaansa vallanpitäjän virkaanastujaisia Ukrainan Odessassa Mustanmeren rannalla. Odessalaiset ovat tottuneet sotaan, Gessen kirjoitti The New York Timesissa. Ilmahälytys soi, mutta raitiovaunut kulkivat ja katukioskit myivät kahvia keskeytyksettä. Gessen kävi kauppahallissa, josta katkesivat sähköt, mutta kauppa kävi vaikkakin hitusen hitaammin.
Ukrainalainen sota-analyytikko Hanna Šelest seurasi vallanvaihdon seremoniaa Gessenin hotellihuoneessa. Trumpin puheet Yhdysvaltain muka hauraasta ”suvereenisuudesta” ihmetyttivät Šelestiä. Suvereniteetilla tarkoitetaan valtion oikeutta hallita aluetta maan rajojen sisällä.
”Olen hyvin hämmentynyt suvereeniteetin painottamisesta”, Šelest sanoi. ”Onko joku uhkaamassa Yhdysvaltain suvereniteettia? Tätä on erityisen omituista katsoa Ukrainassa, jossa me taistelemme juuri suvereeniutemme puolesta. Tällaiset puheet tuntuvat aliarvioivan meidän taisteluamme.”
MUTTA VOISIKO YHDYSVALLAT olla rauhanvälittäjä Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan?
Jos unohtaa hetkeksi Trumpin kampanjapuheet, voi katsoa, mitä presidentti Trump on saanut aikaan ja pohtia niiden kautta kahta tärkeintä kysymystä:
Haluaako Trump rauhaa Ukrainaan? Ja jos haluaa, minkälainen rauha olisi hänen tavoitteenaan: suvereeni Ukraina, josta Venäjä vetäytyy, vai Ukrainan liittäminen osaksi Venäjän diktatuuria?
Venäjän Kreml on ilmoittanut haluavansa muuttaa maailmanjärjestystä. Ehkä Yhdysvallatkin haluaa?
Yhdysvallat ei ole enää demokraattinen maa, sanovat useat politiikan tutkijat niin maan sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Trump ei ole demokratiaa kannattava valtionjohtaja, eli voi pohtia onko Ukrainan säilyttäminen demokratiana hänelle minkäänlainen eettinen arvo.
Vaikka EU:n johtajat Unkarin Viktor Orbánia lukuun ottamatta puhuvat Ukrainasta Euroopan demokratian itäisimpänä linnakkeena totalitaristista Venäjää vastaan, Yhdysvalloissa Trump ja häntä tukevat tukevat Venäjä-myönteiset Maga-republikaanit saattavat nähdä Ukrainan häviössä enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia: Euroopan taloustilanne kiristyy, maanosan demokratiat heikkenevät, ja voittajia ovat autokratiat, yksinvaltiuteen perustuvat järjestelmät, joissa johtajan valtaa ei rajaa mikään valtion mekanismi, ei edes laki.
Yhdysvaltoja on nimitetty myös plutokratiaksi, järjestelmäksi, jossa valtaa voi ostaa ja jossa valtaan pääsy riippuu varallisuudesta. Koskaan ennen Yhdysvalloissa vallan ja rahan liitto ei ole ollut näin avoin. Näin ei ollut edes 1800-luvun lopun kulta-aikana, jolloin John D. Rockefellerin kaltaiset teollisuuspohatat olivat toki vaikutusvaltaisia mutta jolloin heidän valtansa ei kuitenkaan ulottunut politiikkaan yhtä vahvasti kuin Trumpin miljardööriystävän Elon Muskin valta ulottuu nyt.
Arvovaltainen yhdysvaltalainen demokratian tutkimuslaitos ja kansalaisjärjestö The National Constitution Center avasi maaliskuussa 2024 podcastissaan maan luisumista pois demokratiasta, vaikkei oletettujen ehdokkaiden, republikaanien Donald Trumpin ja demokraattien Joe Bidenin, myöhemmin Kamala Harrisin, välillä ollut vielä tuolloin käyty presidentinvaaleja.
Demokratiatutkija Steven Levitsky sanoi painokkaasti, että maa on luisumassa ”epävakaaseen tilaan”. Levitsky viittasi republikaaneihin sanoessaan yllättyneensä siitä, miten ”puolue, joka on osallistunut rauhanomaisesti vaaleihin 150 vuoden ajan, menee yhtäkkiä raiteiltaan ja vie maata pois demokratiasta”. Levinsky sanoi republikaanipuolueen toimineen ennenkuulumattoman röyhkeästi ja rikkoneen demokratian ydinsääntöjä, joita ovat ”vaalituloksen hyväksyminen voitti tai hävisi, yksiselitteinen poliittisen väkivallan vastustaminen ja selvä irtisanoutuminen demokratiaa murentavista voimista”.
Hän selitti myös, ettei kahden puolueen valtapelissä koko maa voi olla demokraattinen, jos toinen puolue sanoutuu siitä irti.
DEMOKRATIAN ROMAHDUS HUOLESTUTTAA myös Anne Applebaumia, Puolassa asuvaa yhdysvaltalaissyntyistä tutkijaa. Kirjassaan Autokratia Oy – Diktaattorit, jotka haluavat hallita maailmaa (Siltala 2025, suomentanut Markku Päkkilä) Applebaum kuvailee hyytävän tehokkaasti autokratioiden halua tukea toisiaan, oli niissä vallassa islamilainen papisto, kristitty yksinvaltias tai sotilasvoimat.
Vaikka monet autokratiat, kuten Venäjä, Valko-Venäjä, Venezuela, Zimbabwe, Pohjois-Korea, Kiina ja Iran, sijaitsevat kaukana toisistaan, ja vaikka ne ovat poliittisesti, kulttuurisesti ja historiallisesti erilaisia valtioita, silti ne tukevat toisiaan, kun niiden autokratiaa uhataan.
Applebaum tiivistää Autokratia Oy:n verkostot ottaen esimerkiksi Venezuelan:
”Presidentti Nicolás Maduron johtama valtio saa lainarahaa Venäjältä, joka on investoinut Venezuelan öljyteollisuuteen aivan kuten Irankin. Valkovenäläinen yhtiö valmistaa Venezuelassa traktoreita. Turkin avulla Venezuela voi käydä laitonta kultakauppaa. Kuuba on toimittanut jo pitkään turvallisuusneuvonantajia ja valvontatekniikkaa kumppaneilleen [pääkaupungissa] Caracasissa. Vuosina 2014 ja 2017 Caracasin kaduilla tukahdutettiin mielenosoituksia kiinalaisilla vesitykeillä, kyynelkaasupatruunoilla ja mellakkakilvillä, niin että yli seitsemänkymmentä ihmistä kuoli. Kansalaisia valvotaan kiinalaisella tekniikalla. Kansainväliset huumekauppiaat puolestaan huolehtivat, että valtakoneiston jäsenillä, heidän perheillään ja tukijoillaan on yllin kyllin Versacen ja Chanelin luksustuotteita.”
Kansainvälisten sopimusten halveksiminen on demokratian halveksimista, Applebaum kirjoittaa.
”Sodan ensi päivistä lähtien Putin ja Venäjän turvallisuuseliitti ovat osoittaneet halveksivansa röyhkeästi ihmisoikeuskieltä, sodan lakeja ja allekirjoittamiaan sopimuksia. He pidättivät Ukrainan viranhaltijoita ja siviilijohtajia: pormestareita, poliiseja, virkamiehiä, rehtoreita, toimittajia, taiteilijoita, museoiden kuraattoreita. He perustivat siviileille tarkoitettuja kidutuskammioita useimpiin miehittämiinsä kaupunkeihin Etelä- ja Itä-Ukrainassa.”
Applebaum muistuttaa myös tuhansista lapsista, joita Venäjä on kaapannut Ukrainasta ja joita se ei päästä palaamaan. Venäjän autokratian tuhovoima on valtava.
AUTOKRATIAN ELI ITSEVALTIUDEN horjuttajia ovat demokratia-aktivistit, kansanliikkeet ja tiedotusvälineet. Siksi diktatuurien propagandakoneistot mustamaalaavat niitä.
Suomessakin nykypäivän vallanpitäjistä häikäilemättömimmät osallistuvat aktiivisesti eripuran lietsomiseen sosiaalisessa mediassa horjuttaakseen riippumattoman median, yksittäisten journalistien ja jopa tieteentekijöiden uskottavuutta.
Muutama täkäläinenkin kansanedustaja on ilmoittanut ihailevansa Trumpia. Trump-ihailuun kuuluu tämän lapsellisen kiukkuisen ulosannin matkiminen. Nyt muotia on ”woke-ideologian” tölväiseminen vaikkei tietäisi, mitä ”woke” on. Riittää, että kannattajat kuvittelevat sen olevan jotain muka tyhmää.
Applebaum varoittaa ”turboahdetuista disinformaatiokampanjoista”, joita autokratiat rakentavat demokratia-aktivisteja vastaan. Venäjä syöttää disinformaatiota verkkoon tehokkaasti monella kielellä ja monessa maanosassa, ja siksi on paljon ihmisiä, jotka luulevat virheellisesti Ukrainan aloittaneen hyökkäyssodan Venäjällä tai että rokotukset ovat vaarallisia.
Trumpin ystävät, maailman vahvimpia nettialustoja pyörittävät X:n Elon Musk, Googlen Sundar Pichai ja Facebookin Mark Zuckerberg, ovat jo muokanneet algoritmejaan niin, että nettialustat suosivat kiusaamista ja ison rahan mainontaa, mutta myös demokratia-aktivismi, rauhanliike sekä ympäristö- ja ihmisoikeusaktivistit tarvitsevat viestikanavia ja hakukoneita.
Vapaan maailman puolesta kampanjoidaan ensin varmasti netissä, sitten mahdollisesti kaduilla ja lopuksi toivottavasti vaaliuurnilla.
Kirjoitus on Voiman Vlast!-sarjaa. Siinä julkaisemme Venäjää, Ukrainaa, Valko-Venäjää ja Kaukasusta sekä alueiden sotaa, konflikteja ja ihmisoikeuksia käsitteleviä juttuja. Sarjan toimittamista on tukenut Alfred Kordelinin säätiö.
