Zinet eli omakustanteiset pienjulkaisut saivat alkunsa 1970-luvun punk-liikkeessä. Nyt ne ovat taas nosteessa, ajattelee 27-vuotias venäläissyntyinen aktivisti ja sarjakuvapiirtäjä Elvira Kim. Elokuvaa ja animaatiota Pekingissä opiskellut ja nykyään Tampereella asuva Kim pitää koulutuksia zinejen teosta ja niiden hyödyntämisestä aktivismissa. Henkilökohtaisten tarinoiden kautta meitä ympäröivät normit, tabut ja yhteiskunnan rakenteet tulevat näkyväksi ja helpommin ymmärrettäväksi. Zinejen tekeminen on omaleimaista itseilmaisua, joiden tekemiseen ei tarvita juurikaan resursseja – vain paperia ja kynä.
“Aktivistipiireissä zinejä käytetään liian vähän. Haluan opettaa ihmisiä käyttämään zinejä paljon useammin. Ihmiset pitävät tästä formaatista. Se on pieni kirjanen ja niin söpö, että sen haluaa avata heti”, Kim kertoo pitämänsä työpajan jälkeen Helsingissä kulttuurikeskus Oranssilla. Työpaja järjestettiin vuoden 2024 alussa osana Pakkasukko Putinia vastaan -festivaalia. Tapahtuma kokosi yhteen antiautoritaarisesta Venäjästä kiinnostuneita, ruohonjuuritason aktivisteja ja anarkisteja.
Elvira Kim on Venäjällä syntynyt ja kasvanut, Kiinassa opiskellut ja nyt Suomessa asuva aktivisti ja taiteilija, joka ammentaa teoksiinsa omista kokemuksistaan. Ensimmäisen zinensä My friends Are Disappearing from Russia hän teki puolitoista vuotta sitten. Se kertoo Kimin aktivistiystävien kokemasta ahdingosta Putinin autoritaarisen vallan alla. Vuodesta 2010 protestit hallintoa vastaan kiihtyivät kautta maan. Kimin ystävät ovat vastustaneet erityisesti Venäjän hyökkäyssotaa. Monet heistä ovat joutuneet lähtemään Venäjältä, koska heille voi koitua vakavia seurauksia poliittisten mielipiteidensä takia. Aktivismi Venäjällä on lähes mahdotonta tällä hetkellä, ja siksi myös Kim tekee zinejään Suomessa.
Kun joutuu muuttamaan maasta, menettää sosiaalisen statuksensa, ammatin, verkostot, tutut paikat, mahdollisesti kielen ja tavat. Kun aloittaa tyhjältä pöydältä, oman viestinsä saaminen kuuluviin voi olla erittäin hankalaa.
Intiimi väline
Toisessa zinessään, As a Kid I Wanted to Be a Bird, Elvira Kim kertoo itsetuhoisista ajatuksistaan, ja siitä hetkestä kun hän päätti elää. Käsintehty teos henkilökohtaisten tarinoiden jakamiseen toimii Kimistä intiiminä kohtaamisen välineenä ja poliittisena työkaluna. Kimin seuraava zine käsittelee identiteettiin liittyvää kamppailua ja tarvetta selittää sitä muille.
Hänelle zinejen tekeminen on kaikkein luonnollisin tapa tehdä taidetta ja aktivismia. “Se on todella poliittista monella lailla. Vaikka puhunkin vain omasta elämänkokemuksestani, zinejen kautta voin avata sydämeni ja kertoa tunteistani ja todella intiimeistä ajatuksista. Tämänkaltainen intiimi ja vilpitön keskustelu on jo aika harvinaista modernissa maailmassa, vaikka olemmekin jatkuvasti ihmisten ympäröiminä.”
Venäjällä sensuuri on voimakasta eikä sananvapautta ole. Zinet tarjoavat kenelle tahansa työkalun jakaa tärkeäksi kokemiaan asioita ja levittää tietoa ilman median toimituksellista myllyä, jossa joku muu päättää, mikä on julkaisemisen arvoista ja mikä ei.
“Zinejen tekeminen on oman voiman ja tiedon ottamista haltuun. Minä olen tämän pienen vihkon tekijä. Minä päätän mikä on tärkeää minulle täällä ja mitä asioita haluan korostaa.”, Elvira Kim sanoo painokkaasti.
