Oltiin jossain Paimion kulmilla, kun ”huumeet” eivät alkaneetkaan vaikuttaa. Koekaniiniksi ryhtynyt tuttavani pitelee sormissaan pienelle jyrsijälle sopivan pesäpallomailan muotoista ja kokoista savuketta. Siitä leviävä käry kuljettaa mielikuvamatkalle Paimiosta Pamir–vuoristoon, josta aikaisimmat luotettavat merkit tämän kasvin polttajista 2 500 vuoden takaa on löydetty.  

Testissämme on CBD-hamppua, eli kevytkannabista, joka tunnetaan myös Kirkkonummen kansallispuskana ja hatsina. Siinä ei ole lähes lainkaan tetrahydrokannabinolia, THC:tä, joka aiheuttaa kannabiksen päihdyttävän vaikutuksen. Huolimatta törkeästä tuoksustaan ja tuhmasta olemuksestaan CBD:tä myydään avoimesti huonetuoksuina ja ihoöljyinä suomalaisissa kivijalkaliikkeissä ainakin melkein laillisesti.

Olemme hankkineet kukan eräästä luontaistuoteliikkeestä, jonka juoruttiin myyvän ”laillista pajaria”, joka ”ei vissiin nouse hattuun”. Näin avoimesti ei ole hamppua myyty Suomessa sitten vuoden 1966,  jolloin huumausaineiden käyttö määriteltiin rangaistavaksi YK:n huumausaineyleissopimuksen seurauksena. Ennen asetuksen voimaanastumista oli muun muassa Uusi Suometar mainostanut vuonna 1896 Cannabin-jauhoja ”arvokkaana elatusaineena” ja hoitona keuhkotautiin, kun taas lääkeaineluettelossa ilmoitettiin vielä 1937 sopivan hampunkukinnon päiväannoksen lääkinnällisessä käytössä olevan kaksi grammaa kuivaa ”yrttiä”. 

Miltään tulitikkurasiassa salakuljetetulta papan vanhalta hasikselta ei kaupan myyntiartikkeli vaikuta. Päinvastoin, pakkaukset huokuvat hyvinvointia ja trendikkyyttä, ja päihdyttävän THC:n poissaolosta on tehty myyntivaltti. Kaiken kaikkiaan tuote vaikuttaa juuri sellaiselta, jota jopa yhteiskunnan huippujen tai ainakin ylemmän keskiluokan voi kuvitella nautittavan kovan treenin jälkeen kombuchaa hörppien, avantouintipaikalla hyvinvoiden ja palautuen. Kaukana ovat stereotyyppiset reggaerytmit ja yleislöysä meininki. Tässä hommassa haisee laillinen raha – ja optimistille jopa maaseudun tulevaisuus.

Jaakko Myllyniemi on hamppualan yrittäjä ja Kannabinoidikauppa ja -teollisuus ry:n puheenjohtaja.

Osaatko arvioida, minkäkokoinen taloudenala kannabinoidikauppa tällä hetkellä on? 

Vaikea sanoa tarkkaa arviota, laillinen CBD-kauppa on tällä hetkellä Euroopassa noin kuuden miljardin euron bisnes, kun taas laillisen lääkekannabiksen on arvioitu kasvavan noin 3,2 miljardiin euroon ensi vuoteen mennessä. Heittämällä suosituin ja suurin ala on kuitenkin laiton päihdekannabis, joka on EU-alueella noin 11 miljardin euron kokoinen bisnes. Kunhan saisimme laittoman kaupan rikollisten kynsistä, niin voitaisiin puhua EU:n mittakaavassa parinkymmenen miljardin taloudenalasta.

Kasvatetaanko ja jalostetaanko Suomessa CBD-tuotteita? 

Suomessa tuotantoa ei ole lainkaan, joten kaikki myytävä tuote on peräisin muualta. Suomessa Fimea ja Ruokavirasto tulkitsevat kaiken hampunkukan käsittelyn huumausaineiden valmistamiseksi, vaikka kukka ei itsessään sisältäisikään päihdyttäviä aineita. Kotimainen tuotanto siis mataa jäljessä. 

Miten on tuotteiden laillisuuden laita? Olen törmännyt tuotteisiin, joiden pakkauksissa lukee esimerkiksi ”vain tutkimuskäyttöön”. 

EU-maissa CBD-tuotteet ovat laillisia kosmetiikkavalmisteina. CBD-kukka, jossa THC:ta on enintään 0,2 %, on laillista sellaisenaan, kunhan sitä ei myydä tai tarjoilla elintarvikkeina, koska EU on määritellyt yhden ihmisen vanhimmista viljelykasveista kukinnot uuselintarvikkeeksi.

Rakentaako nykyinen CBD-kauppa pohjaa mahdolliselle kannabisteollisuudelle, jos Suomessa seurataan eurooppalaista esimerkkiä ja laillistetaan myös päihdyttävien kannabistuotteiden käyttö?   

CBD-kauppa rakentaa hyvinvointia ja terveyttä edistävää käyttökulttuuria ja siten järkevää pohjaa mahdolliselle päihdyttävän kannabiksen lailliselle kaupalle. Molemmille tarvitaan oma lainsäädäntö, jotta käyttäjät ja tuottajat olisivat suojattuja. Järkevintä olisi tehdä se siten, että viranomaiset lopettavat CBD-kauppiaiden laittomat takavarikot, jolloin hyvinvointituotteena käytettävän CBD:n käyttökulttuuri pääsisi leviämään nopeammin. Säätelyä olisi järkevää saada myös päihdyttävälle kannabikselle, sillä nyt laittomat markkinat ovat täysin vapaat, eikä esimerkiksi ikärajasäätelyä päihdekannabiksen laittomassa kaupassa ole.

CBD-Kannabis liikkuu siis viranomaisten näkökulmasta laillisen ja laittoman harmaalla alueella. Harmaana ihmisenä kiinnostun harmaasta alueesta ja hankin käsiini pullon CBD-öljyä. Tuotteessa ei lue ohjeistusta sen nauttimiseen eikä valmistusmaata tai mitään muutakaan tietoja tuotesisällön lisäksi. Sen sijaan pullon etiketissä lukee ”vain tutkimuskäyttöön”. Tutkivan journalismin nimissä maistan öljyä puolikkaan pipetillisen. 

Odotan noin tunnin, mutta kuten epäilinkin, aine ei inahdakaan. Olen sama tiukkapipoinen itseni, ei rentoa menoa tai punaisia silmiä. Jotain taikaa öljyssä kuitenkin on, sillä sen maistamisesta tulee hieman rikollinen olo. 

Ja hyvä niin, Z-sukupolven edustajana olen viettänyt epäilyttävän nuoresta saakka pääsääntöisesti päihteetöntä elämää, jossa alkoholiton olut ja kofeiiniton kahvi virtaavat. Mikä päihteettömissä päihteissä, kuten kevytkannabiksessa, viehättää?

Helsingin yliopiston dosentti Mikko Salasuo on tutkinut muun muassa  päihdekulttuuria ja nuorisoa.

Uskotko, että yksi kevytkannabiksen viehättävistä puolista on kannabiksenpolttoon liittyvät rituaalit ja kulttuuri? 

Ehdottomasti. Rituaalit ovat olennainen osa kulttuuria ja tärkeä osa erilaisia alkukulttuureita. Alkoholiton olut, kevytkannabis ja kofeiiniton kahvi ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten monille rituaalit ovat päihdyttäviä vaikutuksia tärkeämpiä. Ihmiset käyvät edelleen baareissa, vaikka valitsisivat juoda alkoholitonta olutta. Kahvilassa tavataan tuttuja, vaikka kahvissa ei olisikaan kofeiinia. Sama pätee tietysti kevytkannabikseen. 

Mikä on ”päihteettömien päihteiden” suosion taustalla? 

Yhtä selittävää tekijää ei varmaan ole tunnistettavissa. Yksi tekijä varmasti on terveilyn, healthismin, merkityksen vahvistuminen. Kehon, kunnon ja hyvinvoinnin vaaliminen on ollut megatrendi ainakin 1990-luvulta lähtien. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa terveydelle haitallisten asioiden, kuten alkoholin ja tupakan välttelemistä. Kevyttuotteet tarjoavat mahdollisuuden ylläpitää perinteisiä sosiaalisia konventioita, osallistua erilaisiin kulttuurisiin traditioihin ja toistaa erilaisia rituaaleja ilman haitallisia vaikutuksia. 

Ovatko nuoret raittiimpia kuin ennen, vai ovatko vain päihteidenkäyttötavat muuttuneet? 

Nykynuoret ovat selvästi raittiimpia kuin vielä 20 vuotta sitten, ja esimerkiksi humalajuominen on paljon harvinaisempaa. Myös tupakointi on vähentynyt merkittävästi. Toki nuorten elämään on tullut myös uusia tapoja käyttää päihteitä, kuten nikotiinipussit. Kannabiksen käyttö on sekin lisääntynyt 2000-luvulla nuorten keskuudessa, mutta kasvu ei ole ollut kovin dramaattista, eikä kannabis ole korvannut alkoholia. Ylipäätään ajatus korvautumisesta, substituutiosta, ei saa tukea tutkimuksista.

Suomen maaseutu tyhjenee, väki vanhenee ja veropohja rapistuu. Auttaisiko maaseudun taloutta hampun viljely, tuotanto ja verotus? Vaihtuuko keskustapuolueen neliapila vielä hampunlehteen?

Saksassa laillistetaan päihdehampun pienimuotoinen käyttö ja hallussapito keväällä 2024. Samalla Suomessa joudutetaan alkoholilain uudistuksella eurooppalaisten juomatapojen nimissä kotosuomalaista ryyppäilyä. 

Maaseutupuolue keskusta ei tunnu tietävän mitä ajatella paholaisen rikkaruohoista: Kohupoliitikko Mikko Kärnä on fiilistellyt kannabiksen potentiaalia vientituotteena. Kansanedustaja Anne Kalmari yhdistänyt kannabiksen käytön, syömishäiriöt ja ilmastoahdistuksen helsinkiläisnuoriin ja tarjonnut vaihtoehdoksi muuttoa maalle, jossa 12-vuotiaana voi losauttaa torrakolla hirven metsästä ja pärtsätä hevostallille aamutuimaan ennen koulua.

Maaseudun reippaat nuoret sen sijaan haluavat ilmeisesti tervehenkisen harrastustoiminnan ohella kasvattaa lääkekannabista ja polttaa sitä laillisesti, ainakin jos keskustanuorten päihdepoliittisiin linjauksiin on uskomista. Tutkimustieto osoittaa, että hamppukasvi on luultavasti ollut matkassamme viljelykasvina jo maanviljelyn alkuhämäristä asti ja on tuskin häviämässä mihinkään. 

Se, onko siitä rahaa, lääkettä ja viihdettä jauhavaksi sammoksi, on vaikeampi kysymys. Kyseessä on talouden ala, jolla on paljon spekulaatiota ja kimurantteja laillisia sudenkuoppia. Olisi kuitenkin hyödyllistä pohtia, miten hampusta olisi yhteiskunnallisesti vähiten haittaa, jos hyötyjen pohtiminen tuntuu liian optimistiselta.