Tiesitkö, että viimeisen vuosikymmenen suuri meikkitrendi ”contouring” eli varjostus nousi pinnalle RuPaul’s Drag Race ja Kardashianit -tv-sarjojen myötä ja että jälkimmäisen päämeikkaaja Joyce Bonelli myönsi lainanneensa tyyliin suoraan drag-kuningattarilta. Tai, että RuPaul’s Drag Race -sarjan sanasto, kuten ”tee”, ”shade”, ”gag” ja ”slay”, on sekoittunut niin tehokkaasti yleiskieleen, että aiheesta löytyy jo väitöskirjojakin.
RuPaul’s Drag Race ei ole koskaan kilpaillut katsojaluvuissa Game Of Thronesin kanssa, eikä se ole ollut Sopranosin kaltainen palkintomagneetti, mutta ohjelman vaikutusta ei voi kiistää. Nykypäivän populaarikulttuuria on melkein mahdotonta kuvitella ilman Drag Racea, niin paljon sen tyyli ja slangi näkyy muodissa, musiikissa, internet-kulttuurissa, jopa arkikielessä.
Ilman fanfaareja vuonna 2009 startannut RuPaul’s Drag Race on alunperin pienellä LGBTQ+ -kanava Logolla esitetty, Huippumalli haussa -tyyppinen tosi-tv-kilpailu, jossa joukko drag-kuningattaria pyrkii ”Amerikan seuraavaksi drag-supertähdeksi”.
Sarja on jatkunut nousujohteisesti nyt jo 16 tuotantokautta ja poikinut lukuisia spin-off -tuotantoja, sekä kokonaisen kansainvälisen franchise-perheen. Yhdysvaltojen lisäksi 15 maalla, muun muassa Ruotsilla, on omat versionsa sarjasta. Vuosien aikana Drag Race on lanseerannut satojen drag-kuningattarien media-uran. Tunnetuimmat heistä, kuten Bianca Del Rio, Trixie Mattel ja Bob The Drag Queen ovat nykyään somealustojen kaupallisesti menestyneitä supertähtiä.
Boomer genderblendaamassa
RuPaul’s Drag Race on ollut sekä keskustelunherättäjä että poliittinen voima.
Varsinkin Yhdysvalloissa satuja lapsille lukevasta drag-kuningattaresta on tullut symboli viime vuosien kulttuurisodille. Konservatiivien lietsoma moraalipaniikki Drag Queen Story Hour -satutuntien ympärillä on saanut absurdeja piirteitä, ja pienimuotoiset lastentapahtumat ovat linkittyneet tahtomattaan äärioikeiston masinoimaan ”anti-woke” -kampanjaan. Suomessakin poliisi joutui poistamaan kaksi uhkaavaa mielenosoittajaa Helsingin Oodi-kirjaston drag queen -satutunnilta kesällä 2022.
Vaikka keskustelu seksuaalisesta vapaudesta on ollut jokaisen uuden sukupolven tavaramerkki, ei liene sattumaa, että ajatukset liukuvasta seksuaalisuudesta ja ei-binäärisestä sukupuolesta ovat nousseet erityisesti Z-sukupolven teemaksi. Juuri he ovat kasvaneet vuodesta 2009 RuPaul’s Drag Racen genderblendauksen parissa.
Tämän kaiken alullepanija, vuonna 1960 syntynyt RuPaul Charles on sen sijaan itse – ainakin teknisesti ottaen – boomeri.
RuPaulin maaliskuussa ilmestynyt elämäkerta The House Of Hidden Meanings (Piilotettujen merkitysten talo) esittelee ihmistä iskulauseiden ja tekoripsien takaa. Teos käy läpi 63-vuotiaan RuPaulin vaiheet lapsuudesta 2000-luvun alkupuolelle. Punaisena lankana kulkee kummajaiseksi itsensä tuntevan, tummaihoisen homopojan oman paikan ja heimon etsintä.
Kirja sivuaa ajan poliittista turbulenssia, vastakulttuurien nousua ja mustan yhteisön traumaa. Mikään erityinen tribuutti HLBTQ+ -yhteisölle tai sen oletetulle solidaarisuudelle kirja ei ole. Sen päähenkilö löytää lopulta kaltaisensa, mutta tuntuu selviytyvän ja kasvavan pikemminkin muista huolimatta kuin heidän ansiostaan.
RuPaul näkee itsensä jonkinlaisena vakoojana ihmisten maailmassa, antropologina tutkimassa sen uskomuksia, rituaaleja ja naamioita. Identiteetti ja sen häilyvyys ovat kirjan olennaisin teema ”olemme kaikki syntyneet alasti ja loppu on dragia”, lienee tähden legendaarisin sanonta.
Henkiä lihan dragissä
RuPaulin lapsuuskoti on täynnä konfliktia etäisen isän ja raivokkaan äidin ristitulessa. Äitiä naapurin lapset kutsuvat ”Ilkeäksi neiti Charlesiksi”. RuPaulista kasvaa diplomaatti ja salamanteri, joka osaa vaihtaa väriä tunnelman mukaan. Esiintymisvietti löytyy RuPaulin yrittäessä piristää masentunutta äitiään. Pyyhkeestä taiottu Tina Turner -peruukki rikkoo kodin raskasta tunnelmaa ainakin hetkeksi.
Televisiota nuori RuPaul rakastaa. Sen oikeamielinen ja säkenöivä maailma edustaa ideaalia todellisuutta, jonka RuPaul kokee – paradoksaalisesti kyllä – ”todellista” elämää rehellisempänä. Hänen mukaansa kaikki esittävät rooleja oikeassakin elämässä, sitä ei vain myönnetä ääneen.
Elämäkerran tärkein oivallus liittyy juuri identiteetteihimme ja niiden keinotekoisuuteen. Eckhart Tollensa lukeneille ajatukset ovat tuttuja. RuPaul näkee dragin jokseenkin zenbuddhalaisesti vain yhtenä kosmisena roolileikkinä muiden joukossa. Jos drag – meikit, peruukit, vaatteet, asenne – on keinotekoinen konstruktio, on sitä lopulta myös koko muu identiteetti. RuPaulin mukaan oletkin pohjimmiltasi vain henki, joka on pukeutunut ”lihan dragiin”.
RuPaulin elämänkatsomus ja gospel on sekoitus amerikkalaista unelmaa ja länsirannikon New Age -henkisyyttä (hänen suosikkikirjansa on Marianne Williamsonin Palatkaamme rakkauteen). Nuoren itsensä RuPaul näkee samassa jatkumossa Andy Warholin Factoryn tee-se-itse-supertähtien kanssa, taiteilemassa vaihtoehtokulttuurin ja kaupallisen läpimurron välimaastossa.
Vaikka RuPaulilla on kirjan perusteella kyky tehdä tarkkanäköisiä havaintoja ympäröivästä maailmasta ja yhteiskunnasta, on hänelläkin sokeat pisteensä. Tähden alkuperäinen antipatia trans-kilpailijoiden osallistumisesta Drag Raceen aiheutti välittömän vastareaktion, ja RuPaul joutui nöyrtymään hahmolleen epätyypilliseen anteeksipyyntöön. Välissä RuPaulin vanhan Hollywoodin grand dame -asenne onkin tuntunut pölyisen arrogantilta, ja mikä (nuorisotähdelle) vielä pahempaa: ajastaan jälkeen jääneeltä.
Pienet rypyt eivät ole kuitenkaan vähentäneet suuren yleisön Drag Race -rakkautta.
Pohjimmiltaan RuPaul on suuri traditionalisti. Ehkä tähden nimikkosarjan tärkein merkitys onkin siinä, kuinka se on onnistunut tallentamaan ja siirtämään jälkipolville viime vuosisadan marginalisoitua HLBTQ+ -historiaa. Tällä kertaa queer-kulttuuria hyödynnetään kuitenkin niin, että myös itse yhteisöllä on mahdollisuus tienata omalla tarinallaan.
