Helsingissä avautuu heinäkuussa kaksi näyttelyä, jotka esittelevät iranilaista, suomalaista ja saksalaista taidetta. Teokset nähtiin alunperin suomalais-saksalaisen taiteilijaosuuskunnan ylläpitämässä Toolbox-galleriassa Berliinissä viime syksynä. Erityisesti kahdeksan iranilaisen naisen teosten järjestäminen näyttelyyn oli kovien ponnistusten takana.
”Piirustusten saaminen pois Iranista oli valtava työtaakka. Siellä on poliittisesti niin tulenarka tilanne”, huokaa helsinkiläinen kuvataiteilija, teologi ja pappi Ilkka Sariola, joka kuratoi viime syksyn ryhmänäyttelyn Berliinissä. Mukana oli piirustuksia myös Sariolalta ja viideltä muulta suomalaiselta taiteilijalta.
Iranissa puhkesivat laajat mielenosoitukset, kun syyskuussa 2022 Teheranissa 22-vuotias kurdinainen Mahsa Amini kuoli siveyspoliisin otettua hänet kiinni väärin puetun hijabin vuoksi. Mielenosoitusten pontimena olivat Iranin tiukat moraalisäännökset ja valtiottoman, vainotun kurdikansan asema.
Ilkka Sariola heräsi tuolloin miettimään Toolboxin suomalaisten ja saksalaisten jäsenten kanssa, kuinka he voisivat auttaa iranilaisia naistaiteilijoita, ja idea yhteisestä näyttelystä syntyi.
Vaikea matka
Kun Berliinin näyttelyä alettiin järjestää, Iranin kulttuuriperintöministeriön virkailijat tarkistivat jokaisen näyttelyyn valitun teoksen. Monet teoksista eivät läpäisseet tarkistusta. Sensuurin kynsiin joutuneissa kuvissa esitettiin yleensä kärsiviä ihmisiä.
Koraanissa kielletään epäjumalanpalvonta, mikä voi tiukimman islamin tulkinnan mukaan estää ihmisten tai eläinten kuvaamisen. Näyttelyssä mukana olevan taiteilijan Azin Rostamin mukaan Iranissa taiteilijoilla ei kuitenkaan ole mitään estettä kuvata töissään ihmisiä.
”Suurimman osan iranilaisista taiteilijoista työt esittävät tunnistettavasti ihmisiä. Ainoastaan sukuelimiä ei saa kuvata suoraan. Itäisessä kulttuuripiirissä sitä ei pidetä sopivana.”
Berliinin näyttelyssä mukana ollut ja Helsingin näyttelyitä kuratoiva kuvataiteilija Niina Räty kertoo, että ensimmäinen teoslähetys ei päässyt edes lähtemään Iranista Berliiniin, sillä paikalliset viranomaiset epäilivät, että taiteen avulla pyrittäisiin edistämään naisten oikeuksia.
“Epäonnistuneen yrityksen jälkeen pakettiin pyydettiin ja saatiin näön vuoksi mukaan myös paikallisten mieskollegoiden teoksia. Se oli kaunis ja solidaarinen ele miehiltä.”
Taulut saatiin pois Iranista, mutta seuraavaksi ne jäivät jumiin tulliin Berliinin lentokentällä. Koska teokset oli lähetetty lentorahtina suoraan gallerialle eikä yksityishenkilölle, tullivirkailijat tulkitsivat niiden olevan kauppatavaraa.
”Tauluihin lätkäistiin hirveät tullimaksut, ja jouduin maksamaan ne henkilökohtaisesti. Muuten tulli ei olisi antanut tauluja pois”, Ilkka Sariola kertoo.
Kesällä samaiset teokset saapuvat Suomeenkin.
Instagram yhdisti
Ilkka Sariola sai alunperin kontaktin Iranissa asuviin taiteilijoihin sattuman kautta. Iranilaiset taiteilijat olivat nähneet Sariolan piirustuksia Instagramissa ja ottivat yhteyttä.
”He kokivat jonkinlaista sielujen sympatiaa synkkiä piirustuksiani kohtaan”, Sariola naurahtaa.
Iranilaiset taiteilijat ovat erikoistuneet juuri piirtämiseen.
”Uskoakseni piirtäminen on tärkeä taidemuoto Iranissa. Sillä on juuret maassa pitkään harjoitetussa kalligrafiassa.”
Taideopettaja Farhad Gavzani järjesti koronapandemian aikana Instagram-tilillään virtuaalisen taidenäyttelyn, johon Sariola sai teoksiaan mukaan ainoana länsimaalaisena taiteilijana. Sitä kautta Sariola sai lisää kontakteja Iranissa asuviin taiteilijoihin, joiden asema voi olla vaikea.
”Olen ymmärtänyt, että Iranissa saa yhä pitää taidenäyttelyitä, kunhan teokset eivät arvostele islaminuskoa eivätkä poliittista johtoa. Toki taiteessa on silti mahdollista epäsuorasti esittää kritiikkiä”, Sariola kertoo.
Kaikki Toolboxin näyttelyn iranilaiset taiteilijat asuvat yhä Iranissa, ja heidän turvallisuuttaan on pitänyt miettiä tarkkaan joka vaiheessa. Esimerkiksi Berliinin näyttelyn liittyvissä sosiaalisen median jaoissa ei saanut käyttää iranilaisten viranomaisten huomion mahdollisesti herättäviä hästägejä.
”Heidän on erittäin vaikeaa päästä pois maasta. Se on jo taloudellisesti hankalaa, koska Iranin valuutta rial ei ole oikein minkään arvoista Euroopassa. Lisäksi Iran on kauppasaarrossa, joten emme voi myydä heidän taidettaan Euroopassa ja lähettää rahoja heille.”
Sariolan mukaan näyttelyt Euroopassa ovat Iranissa asuville, politiikan ja uskonnon jalkoihin jääneille taiteilijoille tärkeä asia.
Näyttelyssä mukana oleva Minoo Kiani toteaa kansainvälisen näyttelyn olevan hyvä tilaisuus esitellä omaa työtään ja näkemyksiään globaalille yleisölle. Mutta liike on kahdensuuntaista. ”Yleisölle voi avautua uusia näkökulmia. Mutta töideni näkeminen muiden silmin rikastuttaa myös omaa ymmärrystäni.”
Hänen teoksensa käsittelevät sitä yhtäaikaista pelkoa ja toivoa, jota hän kokee muita kohtaan.
”Yritän kuvata tavoittamatonta maailmaa, jossa ei ole raivoa eikä väkivaltaa. Olen usein kohdannut unissani tuttaviani ja tuntemattomia, joista osa on puolellani ja osa ei. Herättyäni ajattelen, että kurotan avun toivossa kohti niitä, joita pelkään.”
Iranilaisen, suomalaisen ja saksalaisen taiteen näyttelyt järjestetään Galleria Haassa Suomenlinnassa nimellä ”Sinelmä” 10.7–4.8.2024 ja Galleria Yössä Lönnrotinkatu 33:ssa nimellä ”Haava” 26.7.– 18.8.2024.
