Ti-ti-tsää-tsää-tsää tiekse mitä mie teen?
Viuh vauh ko pien pommikone etin murua rintain alle. Mie se oon salomaien saalistaja. Itikoist mie tykkään. Ja käy miulle siemenetkii mut en mie mielälläin tein pihal tuppau, en oo niinko muut tintit. Mie halluun ite ryynini löytää.
Mie, taantuunt paksuniska, sirkutan terkkuloit täält tein vanhast metäst. Sit ei tiekse o juur ennää olemaskaa. Sie raivvoot lehot ja ikimetät iha valla hävitykse kauhistukseks. Avohakkuun keskelä mie onnetoin sit huuan tjyy-tjyy-tjyy.
Kuule sie raakunpolkija. Monotoniin on maisema siun motosi jälestä. Oikeie puie tilal oot pannu tehohonkaa. Niätkö sie miun nokkain? Se on näi pien. NÄI PIEN! Ei sil nuoriin mäntylöihi reikkii nakuttele. Mie huoli laho pökkelön pesäkoloks.
Mie sanon siul, et vaik sie kui keänteelt, sie et saa rahan kielel keäntyy korpimait, sammaleie tuoksuu, saloin lauleloit. Vanhan metän vanhhoo sielluu. Se se onkii semmost kielt, et sitä sie et ossoo.
Mie oon siul luontokaon symbol. Ois se voint olla varpuinkii, ei oo heilkä häävii. Vuan onneks ei o talitintti, hyö o nii väkivaltassii.
Et sie viel viis vuot sit ois minnuu tunnistantkaa. Mikä lie tirppa. Viiessä vuuessa viriilist vaarantuneeks. Erittäi uhanalanen, haasteloo Punanen lista.
Muistaksie Maon Pient punasta kirjaa, muistaksie, mitä Mao teki pikkulinnuil? Sitä se sieki älysit pitää turakkoloien touhun. Ei tul suursattoo. Tul tuholaiset ja söi saon. Nälähätä tul. Hullut kommarit, ei tollast teilpäin tapahtus. Ja tapahtuip kuitennii!
Osaaksie lentää? Osaatha sie. Sie se lennät nii jot taivas puttoo. Miekii täs justiin jatkan lentoain ko pittää niit selkärangattomii pääst hampraa. Varo vuan etten siuta paa suuhuin.
Mut ennen ko pyrähän poies, ni viel yks asja, niin ko Columbo virkkas.
Et mikä titityyn hömö?
Sen keksasi mies, ken vaihto oman nimens Melaks. Mitä semmoselt voi muutkaa uottaa. Kyl mie silti välist mietin, et haist sie Mela huilu.
Mie jemmaan ny talvivarastoi. Siunkii vällee kannattas. Se o holotna tulos.
