On ilta myöhä, taipaleella muuan reissumies / Hän viheltelee kulkeissaan / Hän mistä tulee, minne menee, taivas yksin ties / On musta kissa seuranaan. Tällä klassisella Repe Helismaan sanoittamalla Tapio Rautavaaran Reissumies ja kissa -kappaleella alkaa Timo Ruuskasen kirjoittama ja Olka Horilan ohjaama Rautavaara, ihminen ja ikoni.
Näytelmän nimihahmo oli oman aikansa superjulkkis, köyhästä työläistaustasta koko kansakunnan kaapin päälle kivunnut laulaja- ja elokuvatähti, keihäänheiton olympiavoittaja ja jousiammunnan maailmanmestari. Heti alussa näemme Ruuskasen itsensä esittämän Tapsan lehtipoikana junassa myymässä Uutta Suomea porvareille ja Demaria vasemmistolaisille. Samalla hän kertoo, miten juuri näissä junissa se reissuaminen meni hänelle veriin.
”Siinä vanhoihin myytteihinkin peilautuvassa reissuhahmossa on valtava potentiaali siitä, että mitä mahtavaa kohta ehkä tapahtuu, mutta myös vastoinkäymiset ovat läsnä. Siis vaikka elämä ei ole helppoa, se on samaan aikaan jotenkin tosi hohdokasta”, selittää Ruuskanen.
Rautavaara oli omana aikanaan – kupletti-iltamien jälkeen ja ennen television, rautalankabändien ja nuorisokulttuurin nousua – Suomen tunnetuimpia keikkaesiintyjiä. Hän osasi myös hinnoitella työnsä.
”Kiertävän artistin elämä on tietysti tuttua itsellekin. Silti vaikka minulle on tietysti luontevaa esittää viisikymppistä taitelijamiestä, halusin tässä vetää sitä miehen esittämistä vähän överiksikin. Pienen komiikan kautta syntyy etäisyyttä kuvata nykyajan näkökulmasta, miten eri tavalla miehistä se aika oli silloin.”
Huumorin viekkaus
Ruuskanen tunnetaan Red Nose Companyn klovni Zininä, joka on esittänyt niin Aleksis Kiveä, Don Quijotea kuin Ilmari Kiannon Punaisen viivan köyhää kansaakin. Rautavaarassa ei nähdä samalla tavalla klovneriaa eikä improvisaatiota, mutta siinäkin elämän traaginen pohjavire kohtaa komiikan.
”En ajattele, että kaikkien esitysten pitäisi olla hauskoja, ja on kiva tehdä monenlaista teatteria. Silti minua kiehtoo ajatus, että naurulla voi pehmittää sydäntä niin, että se valmistaa itkuun ja tummempaan tunteeseen.”
Näytelmässä myös yksityinen elämä kohtaa yhteiskunnalliset rakenteet.
”Se on vähän niin kuin Chaplinin ja muiden vanhojen mestareiden kohdalla, että samalla kun nauraa niin jostain syvemmältä kouraisee. Löytyy se pinnan hauskuus ja sitten kulkurin tragedia ja sitä kautta tunne siitä, että kyse ei olekaan vain yhdestä ihmisestä, vaan koko yhteiskunnan tilasta.”
Rautavaara kuvaa nimihenkilönsä hahmona, joka yhdistää sisällissodan kahtia repimää kansakuntaa. Eri leireille lehtiä myyneestä pojasta kasvaa sota-ajan eturintamamies ja suosittu radioviihdyttäjä ja myöhemmin elokuvien komea, joskin jäykähkö – omien sanojensa mukaan – ”ensilikistäjä”.
”Mietin, että Rautavaarasta voisi kirjoittaa ainakin kolme erilaista versiota. Yksi olisi sellainen, jossa hän olisi nyrkki pystyssä kulkeva vasemmistolainen, toinen että hän olisi opportunisti, joka pohjimmiltaan halusi vain rahaa. Se kolmas taas on sitten se mihin haluan uskoa eli se, että hän ei halua olla vain yhdellä puolella, vaan kohdata kaikki.”
Tästä jaetusta sankaruudesta kiteytyy paljon Lontoon olympialaisista kertovassa kohtauksessa, jossa Työväen Urheiluliiton väki eläytyy katsomossa Rautavaaran Suomi-verkkareissa tekemään voittoheittoon.
”Nykypäivänä kun pistää Suomi-verkkarit päälle niin heti tulee vähän olo, että tähän liittyy jotain tosi arveluttavaa. Kohtaukseen sisältyy romanttinen kysymys, että voisiko tänään olla suvaitsevainen ja silti laittaa ne Suomi-verkkarit päälle. Ehkä meidän kulttuuri-ihmisten pitäisi kaapata tätä suomalaisuutta vähän takaisin itsellemme.”
Kuplautunut maailma
Ruuskanen myöntää käyttävänsä Rautavaaran hahmoa muurinmurtajana nykyisten vastakkainasettelujen suuntaan.
”Olemme taas matkalla kahtiajakautumiseen. Elämme sellaisissa samanmielisten kuplissa, jotka eivät halua olla vuorovaikutuksessa keskenään. Edes omassa vihervasemmistolaisessa taidekuplassani ei haluta käydä keskustelua hankalista asioista ja pahimmillaan päädytään vahtimaan, ettei kukaan käyttäisi vääriä sanoja.”
Ongelman ydin on aidon kohtaamisen puutteessa, mitä sosiaalinen media vielä pahentaa.
”Jonkun tutkimuksen mukaan, kun ihmisen uskontoa kyseenalaistetaan, se voi aivoissa aiheuttaa samanlaisen kuvotusreaktion kuin hänelle tuotaisi pilaantunutta ruokaa eteen. Ajattelen, että samaa voi aiheuttaa muidenkin arvomaailmojen törmääminen.”
Ruuskanen peräänkuuluttaa sellaisia kohtaamisen ja keskustelun jaetun tilan foorumeita, jossa ihmiset voivat käsitellä erimielisyyksiään. Parhaimmillaan teatteri voi tarjota yhden sellaisen.
”Rautavaara on tavallaan minun hätähuutoni polarisaatiota vastaan. Toivon, että esityksestä jää katsojalle mukaan sellaista melankolista lämpöä, mikä antaa uskallusta katsoa toisia ihmisiä silmiin.”
Esitykset Teatteri Avoimissa Ovissa 27.4. asti. Esitykset jatkuvat myös Riihimäen teatterissa. Syksyllä esitys lähtee valtakunnalliselle kiertueelle. Kuuntele myös Timo Ruuskasen haastattelu Teatterin politiikkaa -podcastin jaksossa Tapio Rautavaara ja kahtiajakautunut kansa.
