Vuonna 1999 uskottiin, että kun vuosituhat vaihtuu, maailma mullistuu.
Uuden vuoden juhlahuuruista herättyään ihmiskunta hengähti helpotuksesta: pelättyä ”Y2K”-tietojärjestelmien tuhoa ei tapahtunut. Tuomiopäivän pasuunat olivat toitottaneet tietokoneiden romahduttavan yhteiskunnat niihin istutettujen päivitysongelmien takia – koneet eivät tienneet miten vaihtaa vuosiluvun kaksi ensimmäistä numeroa kakkoseksi ja nollaksi.
Kun sosialidemokraattien Tarja Halonen valittiin tasavallan presidentiksi, se oli valtava mullistus paitsi Haloselle ja hänen perheelleen, myös niin kutsutuille aktivisteille. ”Seta-aktivistiksi” tituleerattu kansalaisyhteiskuntaa tukeva juristi oli kaikesta puoluepoliittisuudestaan huolimatta kuin raikas tuulahdus kekkoslaisuuden perinteelle yli puoluerajojen kumartelevaan äijäkerhoon, jota Suomen valtiovallaksi kutsuttiin.
Jopa 1990-luvun puoliväliin asti ”aktivismi”-sanalla oli ollut paha kaiku. Vaikka aktivisteiksi olisi voinut kutsua vaikka suomalaisuuden edistäjiä 1800-luvulta itsenäistymisen aikaan, silti sanalla viitattiin jonkinlaiseen terroristin ja uhmaikäisen lapsen välimuotoon.
1990-luvulla asiat muuttuivat: mediassa valtaan nousivat ihmiset, joiden mielestä muun muassa ympäristö-, kehitysmaa- ja naisasialiikkeet tekivät arvokasta ja asiantuntevaa työtä, eivätkä liikkeiden aktivistit välttämättä olleet ”kommunisteja” – tai ”hippejä”, kuten vihreän liikkeen 1980-luvun jengi.
Kun uutta vuosituhatta oli kulunut muutama kuukausi, oli ilmestyvä Voiman numero 6/2000. Voimamaiseen tyyliin se avasi aktivismin logiikkaa, mutta yllättäen lehdessä pääpaikan ”aktivistina” sai Johan “Seppi” von Bonsdorff (1940–2002), joka ei kuulunut tuoreimpiin protestisukupolviin.
”Suomenruotsalaisen porvariskodin koulimalle Johan von Bonsdorffille tiedonvälityksen logiikka avautui 60-luvun alussa Studentbladetin päätoimittajana ja Hufvudstadsblabedin kesätoimittajana”, Mikael Rönkön kirjoittama juttu alkoi.
”Vuonna 1962 hän raportoi Kuuban ohjuskriisistä suoraan Havannasta. Hän alkoi ymmärtää, ettei kaikki välttämättä ole kuin uutisissa näyttää.”
Seppi von Bonsdorff suomi myös kotimaan uutisia. Erityisesti talousjournalismi vaati uudistuksia. ”Hyvin harvinaista on syvällinen analyysi siitä, miten yhteiskunnallisten resurssien hallinta ja niiden jako vaikuttaa ihmisiin. Korkeintaan salaa ihaillaan optiomiljoonien kerääjiä.”
Toimittajilla saattoi olla oma lehmä ojassa: ”Kun mediamaailman hallinta on keskittynyt hyvin voimakkaasti, herää kysymys keille toimittajat ovat viime kädessä lojaaleja.”
Hän ei varmaan pitäisi Suomen nykypolitiikastakaan.
”Talouspoliittisessa ja ideologisessa keskustelussa on viimeiset parikymmentä vuotta ollut vallassa vain yksi autuaaksitekevä evankeliumi, tämä yhteiskunnan julkisen toiminnan alasajo ja yksityistämisen uskonnollinen toteuttaminen, uusliberaali globalisaatiousko.”
Ensimmäinen Voima-lehti ilmestyi marraskuussa 1999. Sarja palaa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsitellyt parin vuosikymmenen aikana.
