Margueriten teoreema kertoo matematiikan opiskelijasta, joka elää numeroiden ehdoilla. Hän yrittää professorinsa kanssa todistaa Golbachin konjektuurin, tieteilijöitä 1700-luvulta asti mietityttäneen otaksuman.
Luentosaleissa nähdään liitutauluja täynnä matemaattisia kaavoja, dialogissa viitataan alkulukuihin, ja kun päähenkilö Marguerite pääsee uhkapelien makuun, niissäkin hän pärjää matematiikalla.
Ruotsalais-ranskalainen Anna Novion ei kuitenkaan lähtenyt tekemään elokuvaa matematiikasta. Hän halusi elokuvallaan tavoittaa sen tunteen, jonka itse koki parikymppisenä. Oltuaan sairauden takia puoli vuotta eristyksissä hän koki olevansa erilainen kuin muut ikäisensä, vähemmän huoleton.
”Ajattelin sijoittaa tarinan huippuyliopistoon: ehkä siellä ihmiset tekevät niin paljon töitä, etteivät elä nuoruuttaan. Mutta kun juttelin kirjallisuuden opiskelijoiden kanssa, he puhuivat käyvänsä teatterissa ja muutenkin ulkona”, Novion kertoo.
Yhtäläisyydet hänen omaan tarinaansa löytyivät vasta matemaatikoiden parista. Erityisen vaikutuksen häneen teki kuuluisa matemaatikko Ariane Mézard.
”Tapa, jolla hän puhui matematiikasta, päti myös omaan työhöni. Hän puhui kärsivällisyydestä ja riskeistä: saatat pakertaa jonkun ongelman parissa kolme vuotta löytämättä ratkaisua. Elokuvamaailmassa on sama juttu. Saatat työstää käsikirjoitusta, mutta et koskaan saa rahaa elokuvan tekemiseen.”
Elokuvan nimihenkilö Marguerite (Ella Rumpf) tekee väitöskirjaansa pariisilaisessa huippuyliopistossa, Ecole Normale Supérieuressa, jossa häneltä odotetaan suuria. Kun Margueriten matemaattisesta päättelystä paljastuu virhe, hän katkoo välinsä akateemiseen maailmaan ja päätyy osallistumaan laittomiin mahjongpeleihin ravintoloiden takahuoneissa.
Matematiikkaa hän ei kuitenkaan jätä. Pian myös hänen uuden asuntonsa seinät täyttyvät kaavoista ja todistelusta.
”Ennen kuvauksia kävin usein Pompidou-keskuksessa katsomassa abstrakteja maalauksia, kuten Pollockia ja Miróa, maalareita, joista pidän paljon ja joiden töissä näen paljon runoutta. Halusin näyttää myös nämä kaavat kauniina. Matemaatikot puhuvat paljon kauneudesta”, Novion kertoo.
Elokuvassa esiintyviä kaavoja ei ole kuitenkaan ohjannut ensisijaisesti estetiikka. Novion palkkasi Ariane Mézardin konsultiksi pitämään huolen, että jokainen liitutaululla näkyvä yhtälö kestää tarkastelun.
”Näyttelijän täytyi olla uskottava kirjoittaessaan kaavoja, kameran täytyi pysyä mukana, ja joskus kuvissa oli myös toinen näyttelijä – se oli tosissaan koreografian luomista. Välillä saatoin olla todella tyytyväinen lopputulokseen, kunnes Mézard sanoi, että ’ei käy, unohdit x:n’. Meinasin menettää järkeni”, Novion sanoo.
Ella Rumpf on voittanut roolityöstään muun muassa lupaavimman uuden tulokkaan Césarin eli ”Ranskan Jussi-palkinnon”. Novion kertoo halunneensa Rumpfin rooliin, koska hänessä on paljon samaa Margueriten kanssa.
”Hän on pakkomielteinen ja tekee kovasti töitä. Ja hän on kärsivällinen ja haluaa ymmärtää kaiken.”
Ominaisuudet kävivät ilmi heti yhteistyön alussa, kun Rumpf halusi ottaa haltuun myös roolin sisältämän matematiikan.
”Tiesin, että se olisi mahdotonta – se vie koko eliniän – mutta luulen, että keskustelut Mézardin kanssa auttoivat häntä ymmärtämään, mitä hahmon sisällä tapahtuu, kun hän kirjoittaa näitä kaavoja”, Novion sanoo.
Jos matematiikan hienoudet menivätkin ohi niin ohjaajalta kuin pääosanäyttelijältä, jokunen katsoja on kuitenkin hakeutunut valkokankaan ääreen nimenomaan niiden takia.
”Kuulin yhdestä matemaatikosta, joka oli nähnyt elokuvan teatterissa yhdeksän kertaa. Ehkä he tosiaan ovat vähän pakkomielteisiä.”
Margueriten teoreema elokuvateattereissa 3.5.