Itähelsinkiläisen kaveriporukan rap-innostuksesta alkunsa saanut Good Boys -yhtye erottuu myönteisyydellään hiphop-skenessä, jossa suuren yleisön mielikuvissa on yhtäältä naarattu alamaailman tummanpuhuvia pohjamutia ja toisaalta vannottu menestyksen, massin ja minäkeskeisyyden nimiin.
Bändin kolme julkaisua – Suurenmoinen unelma (2023), Asfalttiviidakos (2021) ja Kaykayn silmis (2018) – sekä energiset live-esiintymiset ovat keränneet yhtyeelle kasvavan joukon seuraajia. Suosio onkin avannut sen jäsenille entistä parempia mahdollisuuksia hioa ja edistää yhdessä musiikillista ilmaisuaan.
Kirpeä syystuuli puhaltaa Vanhankaupunginselältä Viikin peltojen yli Hallainvuoren laelle, johon osa yhtyeestä on kokoontunut haastattelua varten. MC Vatkain eli Leo Minkkinen, ¥oung Oatl¥ eli Kosmo Jutila ja Akuutti M eli Miro von Konow istuvat kalliolla ja kertovat vuonna 2017 perustamastaan yhtyeestä, johon kuuluvat kolmikon lisäksi Hew Lorry (Lauri Lindh) ja Sensei Cook (Roy Kaarla).
Viisikossa kukin elää omanlaistaan elämää, mutta yhtye on tiivis kaveriporukka, joka viihtyy yhdessä, von Konow sanoo. Tämä kuuluu myös yhtyeen musiikissa.
”Ystävyys muodostaa tekemisemme perustan.”
Minkkisen, Jutilan ja von Konowin välitön ja lämminhenkinen olemus on linjassa lausunnon kanssa.
Good Boysin musiikillista ilmaisua von Konow kuvaa iloiseksi, energiseksi ja tanssittavaksi. Yhtyeellä on rauhallisiakin biisejä, mutta yleisesti ottaen sen musiikki on innostavaa.
”Se tulee meiltä luonnostaan”, von Konow sanoo. ”Surullista musiikkia tekevät artistit herättävät kuulijoissaan vaikeita tunteita, ja se onkin heidän tapauksessaan tarkoituksenmukaista. Good Boys haluaa levittää hyvää mieltä.”
Levy-yhtiö kuvaa Good Boysia ”Fennoskandian ensimmäiseksi täysin hyvyyskeskeiseksi bändiksi”. Minkkinen paljastaa sepittäneensä luonnehdinnan kieli poskessa mutta myöntää sen silti kertovan siitä, mistä Good Boysissa on kyse.
”Olemme tietyssä mielessä eskapistinen bändi”, hän sanoo ja selittää, ettei yhtye keskity asioihin, jotka ovat pilalla, vaan asioihin, jotka ovat muusikoiden mielestä hyviä ja tavoittelemisen arvoisia.
”Jokaisella meistä on omat keinomme purkaa turhautumistamme maailman ongelmiin”, Minkkinen sanoo. “Good Boysissa keskitymme hyvyyteen.”
Hyviä asioita bändille ovat ennen kaikkea mahdollisuus elää sellaista elämää, joka tuntuu omanlaiselta, ystävyyssuhteiden vaaliminen sekä huolien, murheiden ja huonojen fiilisten poissaolo. Sekä tietysti hyvä musiikki.
Spontaania flow’ta ja hiottuja rakenteita
Good Boys levyttää neljättä julkaisuaan, jonka on määrä ilmestyä ensi vuoden alussa. Sen jälkeen luvassa on Suomen-kiertue. Bändi levyttää Dödstil-levy-yhtiölle, joka on itsenäinen pienlevy-yhtiö.
”Sitä pyörittävät Lahti-Samppa eli Samppa Rinne ja Jodarok eli Matti Salminen”, Minkkinen kertoo. “He tekevät musiikkia samasta syystä kuin mekin, eli koska se on hauskaa.”
”Lahti-Samppa ja Jodarok ovat taitavia räppääjiä ja tuottajia ja lisäksi rentoja tyyppejä”, Jutila jatkaa ja kertoo yhteistyön sujuneen hyvin. ”Arvostan heitä henkilökohtaisesti erittäin paljon.”
Good Boysin musiikilliset vaikuttimet tulevat moniaalta, eivätkä ne rajoitu rap-musiikkiin. Minkkinen kertoo, että yhtyettä kiinnostaa kaikki sellainen musiikki, jossa koetetaan luoda uutta ja kiinnostavaa, ilman genrerajoja.
Sielun veljien vanhoja live-esiintymisissä on sellaista eläimellistä meininkiä, joka kolahtaa itselleni kovasti
”Hiphopissa meitä innostaa moderni underground-lähestymistapa. Muista musiikillisista esikuvistamme voisi mainita vaikkapa Juice Leskisen ja Katri Helenan. Huumori on meille myös musiikillisesti tärkeää.”
Jokaisella bändin jäsenellä on lisäksi omat musiikilliset mielenkiinnon kohteensa. Jutila kertoo saavansa innostusta live-esiintymisiinsä punk-bändeiltä.
”Kävin aiemmin paljon räppikeikoilla, ja sain niistä paljon irti, mutta nykyään pääsen hyvään keikkafiilikseen katsomalla Sielun veljien vanhoja live-esiintymisiä. Niissä on sellaista eläimellistä meininkiä, joka kolahtaa itselleni kovasti.”
Uuden levyn materiaali on syntynyt kolmikon mukaan hieman eri tavalla kuin Good Boysin aiempi tuotanto. Alkutaipaleellaan bändi teki biisinsä varsin suoraviivaisesti, mutta nyt spontaaniuden rinnalle on tullut tarkasti harkittua säveltämistä ja sovittamista.
”Ensimmäisissä julkaisuissamme räppäsimme usein kaiken ykkösellä ineen”, Jutila kertoo. ”Nykyään teemme biisejä enemmän yhdessä. Hyödynnämme referenssiflow’ta, eli joku meistä esittää alustavan idean, jonka jälkeen alamme yhdessä hioa materiaalia. Käytämme myös placeholder-versejä, eli keskeneräisiä säkeistöjä, jotka luovat biiseille rakennetta.”
Uuden levyn biitit ovat saaneet alkunsa Lindhin kynästä.
”Lauri on intuitiivinen tuottaja”, von Konow sanoo. ”Hän ei jää hautomaan biittejä vaan tekee ne nopeasti. Hän äänittää valmiiksi ideoita ja ehdottaa, millaisella rytmillä tai äänellä biittien päälle voisi räpätä.”
Hyvien asioiden puolesta elämistä
Good Boysin nosteesta huolimatta Minkkinen, von Konow ja Jutila eivät unelmoi maineesta ja mammonasta. Bändin biiseistä välittyy elämäntunto, jonka ytimessä on kultaketjujen, urheiluautojen ja muskeliveneiden sijaan halu elää omannäköistä elämää.
”Tietysti tähtäämme juuri niin korkealle kuin maailma sallii, koska miksi ei”, Minkkinen sanoo. ”Rahan ja materian haaliminen ja esitteleminen ei kuitenkaan kiinnosta. En ole koskaan ollut samppanjatyyppejä.”
”Crémant on kyllä ihan hyvää”, Jutila huomauttaa.
Good Boysin kuva hyvästä elämästä poikkeaa ratkaisevasti niistä hyvän elämän malleista, joita kapitalistinen kilpailuyhteiskunta tämän tästä tarjoaa. Yhtyettä ohjaava eetos saa pohtimaan sitä, ovatko jaetut kulttuuriset käsityksemme hyvästä elämästä todella ”hyvyyskeskeisiä” siinä mielessä, että ne mahdollistaisivat ajan ja energian käyttämisen asioihin, joita pidämme kaikkein tärkeimpinä.
”Ihminen tarvitsee hyvään elämään sen verran rahaa, että voi keskittyä rakastamiinsa asioihin”, Minkkinen sanoo. ”Jos saan räpätä, syödä ja katon päälleni, en tarvitse juurikaan muuta. Toki mielenterveys on ihan kova juttu.”
”Se riittää, että on varaa ostaa skeittilautaan uusi dekki, kun vanha menee rikki”, Jutila täydentää. ”Ja tietysti se, ettei tarvitse joustaa ruoasta, lääkityksestä tai harrastuksista.”
Von Konow on samaa mieltä.
”Haluan elättää itseni tekemällä juttuja, jotka ovat mielestäni hauskoja. Haluan kokea mukavia asioita. Nähdä kavereita, käydä paikoissa ja olla onnellinen, välillä surullinenkin. Surukin kuuluu elämään.”
Kun Good Boys räppää bileistä, se ei kerro vintin pimenemisestä
Minkkinen, von Konow ja Jutila eivät halua esittää koko yhtyeen puolesta yhteiskunnallisia kannanottoja, sillä sen jäsenillä on kullakin omat, vaikkakin samansuuntaiset, käsityksensä. Syvällisimmät pohdinnat löytyvät myös bändin tuotannossa rivien väleistä.
”Good Boys ei halua lähtökohtaisesti kenellekään pahaa, ellei kyseessä oleva henkilö levitä aktiivisesti pahaa ympärilleen”, von Konow pohtii.
”Ei Good Boys halua tällöinkään pahaa”, Minkkinen tarkentaa. ”Pikemminkin se haluaa estää pahoja ihmisiä estämästä muita keskittymästä hyviin asioihin.”
”Good Boys haluaa, että ihmiset ymmärtävät toimintansa seuraamukset ja ottavat vastuun teoistaan”, von Konow jatkaa. ”Ja kun pahaa tehnyt ihminen viimein oppii, ettei pahaa kannata tehdä, Good Boys antaa hänelle halin.”
Ei ole olemassa bändiä tai ystäväporukkaa, jossa ei olisi ristiriitoja, mutta Good Boysin jäsenten suhde toisiinsa vaikuttaa rennolta ja mutkattomalta. Von Konow toteaa, ettei voisi kuvitella tekevänsä räppiä vain kollegiaaliselta pohjalta ja näkevänsä bändikavereitaan vain studiossa ja keikoilla.
”Elämässä ei voi selvitä ilman ystäviä”, Minkkinen sanoo. ”Olemme kaikki todella onnekkaita siinä, että ystävyytemme on hyvällä pohjalla. Ystävyys on todella tärkeää.”
”Elintärkeää”, von Konow korostaa.
Jutila pitää yhtyeen jäsenten erityisenä etuoikeutena sitä, että he saavat tehdä työtä, jossa heillä on mahdollisuus viettää aikaa yhdessä, kiertää maata ja esiintyä ihmisille.
”Heittelemme toisillemme vitsejä keikka-auton takapenkiltä tai pelkääjän ja kuskin paikalta samalla kun auto kulkee kohti Vieremää.”
Esiintymisen riemu
Keikkamatkojen lisäksi Good Boys pitää tietenkin hauskaa myös keikkalavoilla, ja sillä onkin riehakkaan livebändin maine. Silti Minkkinen, von Konow ja Jutila kertovat jännittävänsä esiintymistä.
”Ennen keikkaa jännittää ihan hirveästi, sitten keikka alkaa, ja lopulta tulee fiilis, että wow, apua”, Jutila sanoo.
Haastateltavat uskovat jännittämisen näkyvän lavalla riehakkaana ja vapautuneena esiintymisenä.
”Meillä on lavalle astuessamme hillittömästi energiaa”, Minkkinen sanoo. ”Ja kun jännitys purkautuu, se purkautuu kovaa.”
Good Boysin ensimmäisestä keikasta on kulunut nyt seitsemän vuotta. Yhtyeen live-esiintymiset ovat muotoutuneet vuosien varrella irrotteleviksi orgaanisesti.
”Keikkarutiinimme on tätä nykyä niin vakiintunut, ettei meidän tarvitse juurikaan treenata esiintymisiä”, Jutila kertoo. ”Harjoittelemme lähinnä, jos joku meistä ei jostain syystä pääse keikalle, ja joudumme miettimään vaihtoehtoisia ratkaisuja.”
Jutilan mukaan välispiikitkin sujuvat nykyään varsin sulavasti. Kaikki pääsevät ääneen, eikä kukaan huuda liikaa toisten päälle.
”Meille on ollut ensimmäisestä keikasta lähtien selvää, että haluamme tanssia, tehdä hupsuja juttuja ja innostaa jengiä”, von Konow sanoo.
Leikittelystä kertoo esimerkiksi se, että bändi jakoi tämän vuoden Naamat-festivaalin keikallaan yleisölle mansikoita.
”Good Boys keskittyy pitämään hauskaa”, Minkkinen kiteyttää.
Bileiden ja päihteiden ilot ja surut
Kun Good Boys räppää bileistä, se ei kerro vintin pimentämisestä tai pään sekoittamisesta vaan halusta nauttia elämästä ilman överöinnin aiheuttamaa kohmeloa ja morkkista. Bilettäminen on bändille hyvyyskeskeistä silloin, kun se ei ryydytä ja vie voimia vaan vahvistaa niitä asioita, jotka ovat ennestään hyvin.
Von Konow ja Minkkinen tuntevat rajansa siinä, miten paljon ja millainen biletys tekee hyvää.
”Esiinnymme usein baareissa, klubeilla ja festareilla”, von Konow sanoo. ”Joskus nautimme alkoholia, ja saatamme vähän humaltuakin. En kuitenkaan koe erityistä tarvetta jatkaa bilettämistä keikkojen jälkeen. Saatan dokata vähän ja todeta sitten itsekseni, että kiitos, tämä oli tässä.”
Von Konow nauttii ahkeran keikkailun vastapainona kodin rauhasta.
”Käyn joka viikonloppu bileissä”, hän toteaa. ”Olen bileiden keskikohta. Huudan ihmisille kolme varttia ja nostatan fiilistä. Se riittää minulle.”
Jos saan räpätä, syödä ja katon pääni päälle, en tarvitse juurikaan muuta. Toki mielenterveys on ihan kova juttu.
Minkkinen kertoo vetäytyvänsä juhlissa mieluusti sivummalle, josta hän voi seurata muiden hauskanpitoa.
”Bileissä on valtavasti potentiaalia”, hän sanoo. ”Ellei addiktoidu päihteisiin. Suomalaiset eivät tuppaa seurustelemaan hirveästi toistensa kanssa, ja siksi bileet ovat tärkeitä. Kurjaa sen sijaan on se, että meillä on kansantauti nimeltä alkoholismi. Kun ihminen muodostaa riippuvuuden päihteisiin, hän ei enää juhli vaan ruokkii addiktiotaan. Sitä ei ole hauska katsoa edes sivusta.”
Minkkinen toteaakin, että varsinainen ongelma eivät ole päihteet itsessään, vaan se, että niitä käytetään mielenterveyden hoitamiseen.
”Se ei yleensä toimi”, hän summaa.
Toivon ja ilon hengessä
Good Boys jatkaa uudella levyllään musiikillista matkaansa osin tutuksi tulleissa ja osin uusissa tunnelmissa. Kuten asiaan kuuluu, Minkkinen, von Konow ja Jutila ovat julkaisusta silminnähden innoissaan. Albumin nimi on toistaiseksi arvoitus, eikä bändi ole vielä suostunut juurikaan raottamaan verhoa sen lyriikoiden tai musiikin edestä. Minkkinen paljastaa kuitenkin, edelleen salaperäisesti, että julkaisu sisältää ”monenlaisia kiemurteluja ja kiepautuksia”.
”Olemme kuvailleet levyä innovatiiviseksi lofi-trapiksi”, hän sanoo. ”Biisit koostuvat usein pölyisistä sample-taustoista trap-rumpujen ja flow-leikittelyn kera, mutta on siinä toki paljon muutakin. Julkaisun punaisena lankana on kenties oivallus siitä, että olemme päässeet vihdoin tilanteeseen, jossa meidän ei tarvitse tehdä muita töitä elättääksemme itseämme. Bändistä on tullut ainakin osalle sen jäsenistä pääasiallinen työpaikka. Olemme avanneet uuden raikkaan suunnan, eikä se olisi ollut mahdollista, ellemme olisi saaneet paneutua musisointiin häiriöttä.”
Good Boysin jäsenet ovat kiitollisia ja onnellisia siitä, että heillä on mahdollisuus keskittyä asioihin, jotka ovat heille rakkaita. Minkkisen sanoista välittyy, Good Boysille luonteenomaisen leikkisyyden hengessä, toiveikkuus tulevaisuutta kohtaan. Uutta levyä kannattelee ”voitonjuhlan” fiilis.
”Eräs levyn biiseistä kiteyttää tämän tunteen”, Minkkinen sanoo. ”Kuvittelemme siinä katsovamme vuosikymmenien päästä villiä nuoruuttamme tyytyväisinä ja haikeina. Löysimme sen, mitä halusimme tehdä, ja annoimme sille kaikkemme. Emme jääneet epäröimään, keskittyisimmekö vai emme asioihin, joita rakastamme.”
