Artikkeli on julkaistu Mediaattorissa 1/2024. Mediaattori on mediakasvatuksen tiedotuslehti, joka julkaistiin mediakasvatusteemaisen Voiman (1/2024) välissä.
Trillerimäisesti rakentuvan draaman Monster on ohjannut nykyelokuvan palkittu mestari Hirokazu Kore-eda. Hän tarkastelee elokuvissaan lämpimän humaanilla otteella erilaisia perheitä ja ylipäätään ihmisten välisiä suhteita. Monsterissakin on kyse perheistä, mutta myös kouluyhteisöstä suurena kollektiivina ja erityisesti lapsen paikasta siinä. Lisäksi elokuva tutkii normeja, erilaisuutta sekä hyvinkin poikkeavien näkökulmien yhteensovittamista.
Ema Ryan Yamazakin ohjaama dokumentti Kouluvuosi Japanissa seuraa tokiolaisen koulun 1. ja 6. luokkien oppilaita vuodenaikojen vaihtuessa. Opettaja Endo sensei kiteyttää opettajan tehtäväksi auttaa oppilaita murtautumaan kuoristaan, mutta myös kasvamaan osaksi yhteiskuntaa. Opettaja-Endo, joka motivoi oppilaitaan iskemällä munankuoria päähänsä saaden kollegoiltaan arvostelua oppilaiden villitsemisestä, on kiinnostava vertailukohta Monsterin opettajalle, joka hänkin suhtautuu työhönsä omistautuneen intohimoisesti. Molemmissa elokuvissa tulee esille koulujen tiukka sotilasjärjestelmästä periytyvä hierarkia, jossa yksilön rooli on kannatella yhteisön kunniaa.
Kouluvuosi Japanissa -elokuvan kohtaus, jossa oppilaita valmistetaan maanjäristyskatastrofin varalta, osoittaa, miten kurilla ja järjestyksellä rakennetaan yhteiskunnallista resilienssiä. Monster näyttää tämän yhdenmukaisuutta vaativan järjestyksen toisen puolen, kun heikko erilaisuuden sietokyky työntää sopeutumattomia yksilöitä marginaaliin. Monsterissa pakopaikka löytyy järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolelta, villiintyneen luonnon keskellä lojuvasta hylätystä junanvaunusta.
Kummassakin elokuvassa esitellään koulun aulan kenkäkaappi. Dokumentissa se nousee yhteisöllisyyden ja järjestelmällisyyden symboliksi. Samanväriset kengät ovat siistissä rivissä ja oppilaat yhdessä pitävät huolta siisteydestä ja puhtaudesta. Monster-elokuvassa kenkäkaappi kuvastaa järjestystä, joka uhkaa lipsahtaa kaaokseen heti, jos joku kenkäpari poikkeaa ruodusta.
Molemmissa elokuvissa suhtaudutaan kriittisesti japanilaiseen kollektivismiin, mutta erityisesti Kouluvuosi Japanissa tuo sen vahvuudetkin esille. Dokumentissa koulu näyttäytyy lempeällä kurilla aikaansaadun järjestyksen kehtona, jossa oppilaat tietävät paikkansa osana yhteisöä ja ponnistelevat menestyksensä eteen sinnikkäästi. Pettymyksen kyyneliltäkään ei vältytä, kun tavoitteisiin ei ylletä, mutta sitten vain tehdään lisää töitä. Monsterin moninäkökulmainen kerrontatekniikka selventää, että oppilaiden, vanhempien ja opettajien kokemukset eriävät toisistaan, ja muiden motiiveja on hankala ymmärtää. Dokumentissa painottuu, miten hyvien käytöstapojen oppiminen ja muiden huomioiminen rakentavat toimivaa yhteisöä. Monster taas näyttää, miten jäykän käyttäytymiskoodiston taakse voi piiloutua surua, kipua ja häpeää. Nämä kaksi elokuvaa piirtävät kuvaa japanilaisesta koulusta, jossa lempeä ja rakkaudellinen kuri kasvattaa vastuullisia ja sinnikkäitä yhteisön jäseniä, mutta jossa poikkeavuus saattaa johtaa yhteisöstä syrjäyttämiseen. Tarpeellisia näkökulmia myös suomalaiseen koulukeskusteluun!
Monster – Vaarallinen leikki on tilattavissa Koulukinonäytöksiin elokuvateattereihin.
Elokuvan maksuton oppimateriaali on saatavilla osoitteessa www.koulukino.fi/oppimateriaalit/monster-vaarallinen-leikki/
Kouluvuosi Japanissa on saatavilla kouluun katsottavaksi Koulukino Suoratoiston kautta syksystä 2024 alkaen
