Tarot-kortit, pentagrammikorut, ikkunalaudoille asetetut energiakivet, kuten ametistit, ruusukvartsit ja tiikerinsilmät, joogan uudet muodot ja monenlaiset noidat. Kirjava joukko uskonnollisuuden ja henkisyyden harjoittamisen muotoja on koottu uushenkisyys-termin alle.
Helsingin yliopiston uskontotieteen dosentti Terhi Utriaisen mukaan ilmiölle on tyypillistä, että otetaan etäisyyttä vakiintuneisiin uskonnollisiin instituutioihin ja auktoriteetteihin ja korostetaan kunkin yksilön oman tien etsintää ja subjektiivista kokemusta. Uushengellisen maailmankatsomuksen mukaan jokainen voi olla yhteydessä jonkinlaiseen ei-empiiriseen todellisuuteen ja ihmistä suurempiin voimiin. Utriaisen mukaan tutkijat ovat tunnistaneet myös uushenkisyyteen kuuluvaa sanastoa, johon kuuluu muun muassa energiasta ja omasta polusta puhuminen.
Usein uushenkisyys katsoo menneisyyteen. Suomen alueella vallitsi ennen 1000-luvulla rantautunutta kristinuskoa voimakas ja monipuolinen pakanallinen perinne, johon kuului runonlaulua, matkoja tuonpuoleiseen eli yliseen ja aliseen ja erityisiä paikkoja Länsi-Suomen pyhistä lähteistä saamelaisten seitoihin.
Kristinuskon saavuttua uskonnollista elämää alettiin yhdenmukaistaa, ja lopulta assimilaatio hävitti monet aiemman kansanuskon muodot.
1800-luvulla paikkansa vakiinnuttanut tieteellinen maailmankuva toi mukanaan suuren muutoksen. Kristinuskon asema heikkeni, ja länsimaissa alettiin liikkua kohti esoteriaa esimerkiksi teosofiaa ja spiritismiä harjoittamalla. Näiden henkiset perilliset lopulta nimettiin New Ageksi 1900-luvun puolivälin paikkeilla. Termi on nykyisen uushenkisyyden käsitteen edeltäjä.
Friedrich Nietzsche oli vaahdonnut jo 1800-luvulla Jumalan kuolemasta, ja aikamoisen armonlaukauksen Jumala taisikin hetkeksi saada, kun 1900-luvun myllerrykset, maailmansodat, kuumeinen modernisaatio ja Vietnamin sota ravistelivat ihmisten luottoa yksioikoiseen kristilliseen maailmanselitykseen.
Ei-kristillinen henkisyys on elänyt uutta nousukautta viimeisinä vuosikymmeninä huolimatta siitä, että elämme päältä päin katsoen varsin maallistuneessa yhteiskunnassa.
Tukea isoihin kysymyksiin
Tutkija Terhi Utriaisen mukaan viimeaikainen uushenkisyyden suosion nousu heijastelee monenlaisia kulttuurisia ja yhteiskunnallisia muutoksia. Perinteisen luterilaisuuden merkityksen vähentyminen ja itsen ilmaisua korostava yksilöllistymisen kulttuuri voivat ohjata uushenkisyyden äärelle. Joskus kyse on silkasta uteliaisuudesta.
”Osin kiinnostus liittyy myös terapia- ja terveyskulttuuriin, sillä uushenkisyyden piiristä löytyy erilaisia vaihtoehtoisia ja täydentäviä hoitomuotoja. Ne houkuttelevat kokonaisvaltaisen ihmiskäsityksensä takia ja siksikin, että ne voivat olla helpommin saavutettavissa kuin kovasti ruuhkautunut julkinen terveydenhoito.”
Usein kiinnostus uushenkisyyteen syntyy elämän kriisi- tai muutoskohdissa, ja siitä haetaan tukea työelämään, parisuhteeseen tai terveysasioihin liittyviin isoihin kysymyksiin. Myös suhde luontoon ja yhteiskuntaan askarruttaa monia. Motiivit ovat moninaiset, sanoo Utriainen.
”Voidaan hakea uudenlaista näkökulmaa elämän lukkoihin tai vain nostetta sen tasapaksuuteen. Joillekin kyse on arkielämän haasteista ja toisille enemmän elämänkatsomuksellisista ja metafyysisistäkin kysymyksistä.”
Utriainen muistuttaa, että on olemassa myös ihmisiä, jotka ovat perehtyneet uushenkisyyteen pitkällä aikavälillä puhtaasta kiinnostuksesta henkisiin perinteisiin, ilman henkistä etsintää laukaisseita kriisejä.
Turkulainen šamaani ja okkultisti Kirsti Runavik kertoo, että asiakkaat saapuvat hänen pakeilleen usein juuri elämän kriisikohdissa. Toisin kuin puhelinsoiton päässä henkistä apua ja jopa välitöntä parantamista lupaavat alan toimijat, Runavikilla ei ole tarjota helppoja ratkaisuja.
”Monesti ihmiset yllättyvät, kun en toimikaan parantajana, vaan pikemminkin opettajana, joka antaa työkaluja ja ohjeistaa siihen, mitä kannattaa opiskella ja selvittää ongelman ratkaisemiseksi.”
Runavik kertoo menetelmien hyödyntävän esimerkiksi erilaisin keinoin aiheutettuja transsitiloja ja niiden aikana tapahtuvaa sielun vapaata liikkuvuutta menneisyyden ja tulevaisuuden tapahtumissa.
Runavik ei ajattele itseään tai harjoittamaansa toimintaa lainkaan uushenkisenä, vaan kertoo edustavansa vanhaa pohjoista noituutta, joka tarkoittaa kokoelmaa pohjoismaissa harjoitetuista noituuden praktiikoista. Niihin kuuluvat esimerkiksi šamanismi, transsitilat ja voimariimujen käyttö.
”Olen aina ollut todella kiinnostunut kaikenlaisesta uskonnollisuudesta. Olin nuorena rippikoulun isosena Lapissa, koska siellä ei oikeastaan muuta uskonnollisuutta ollut. Olen kuitenkin perehtynyt esimerkiksi teosofiaan ja [hindulaiseen] shaivismiin, josta löytyy monia samankaltaisuuksia noituuden kanssa.”
Runavik on kirjoittanut aiheesta useita kirjoja. Esimerkiksi Pohjoinen shamanismi – rituaalit, käytännöt ja historia (Like 2023) kuvaa muinaisia ja nykyaikaisia tapoja harjoittaa šamanismia ja magiaa.
Henkisyys nivoutuu muihin identiteetteihin, ja se voi olla myös vahvasti poliittista. 1900- ja 2000-luvuilla monet okkultistit ovat kannattaneet avoimesti mitä moninaisimpia poliittisia liikkeitä äärioikealta äärivasemmalle.
”Vastikään kirjoittamani Jack Parsonsin suuri työ -kirja (Abraxas 2023) kertoo okkultistista, joka oli ehdottomasti protofeministi, pasifisti, vasemmistolainen poliittinen aktivisti ja aina vahvasti ihmisen vapauden puolella.”
Runavik mainitsee, että hänen noituutensa on LGBTQ-ystävällistä ja että hänen tutkimassaan Thelema-uskonnossa Horuksen aeoni, nyt menossa oleva maaginen ajanjakso, merkitsee itsetoteutumista, uusien sukupuolien syntyä ja sukupuoliroolien vapautumista.
Vaikutteita luterilaisuuteen
Tutkija Utriainen kertoo, että osalle ihmisistä uushenkisyys muodostuu vankaksi osaksi identiteettiä.
”Yksi nykyisin suosittu identiteettikategoria on ’olen henkinen mutta en uskonnollinen.’”
Jotkut suhtautuvat asiaan kevyemmin, enemmän mielekkäänä ajanvietteenä tai harrastuksena. ”Tällöin kyse on juuri omaan elämään sopivista kiinnostavista, piristävistä, hoitavista, tukea tuovista harjoitteista ja samanhenkisistä sosiaalisista suhteista”, Utriainen erittelee.
Vaikka joidenkin harjoittama uushenkisyys on ristiriidassa perinteisten uskontojen kanssa, joskus se solahtaa luontevasti osaksi luterilaista uskoa. Myös hiljalleen näivettyvässä evankelisluterilaisessa kirkossa on havahduttu ihmisten etsivän uutta hengellistä sisältöä muista perinteistä ja uusista hengellisyyden tavoista.
”Kirkon näkökulmasta ilmiön katsotaan kertovan siitä, että maallistumisesta huolimatta monia ihmisiä kuitenkin kovasti kiinnostavat uskonnolliset ja hengelliset kysymykset.”
Niinpä nykyisin monissa evankelisluterilaisissa kirkoissa ympäri Suomea joogataan. Espoon kirkon sivujen mukaan ”Hiljaisuuden jooga® on meditatiivinen kokonaisuus: kuin miniretriitti, jossa vetäydymme rukoukseen ja sisäiseen hiljaisuuteen. Harjoituksissa yhdistyvät lempeät, kehoa venyttävät joogaliikkeet, kehollinen rukous ja hiljentyminen raamatuntekstin, Taizé-laulujen tai virren sanojen kautta. Avaamme kehoa ja mieltä sielun yhteydelle, oman itsemme kuuntelemiselle ja Jumalan läsnäololle elämässämme.”
