Keskustelu Ylen alasajosta on jälleen ajankohtainen.
Kokoomus ja perussuomalaiset ovat esittäneet vuoden 2023 vaihtoehtobudjeteissaan leikkauksia Yleisradion rahoitukseen. Kaupallisen median toimijat puolestaan ovat jo pitkään kritisoineet Yleä siitä, että se vie kuluttajia niiden maksullisilta palveluilta.
Tampereen yliopiston dosentti, viestinnän ja journalismin tutkija Heikki Hellman sanoo, ettei väite pidä paikkaansa sellaisenaan.
”Kaupallinen media on hyökännyt erityisesti Ylen verkossa olevia uutissisältöjä vastaan. Se on väittänyt, että ne vievät yleisöä sanomalehtien verkkosivuilta ja tukahduttavat niiden liiketoimintaa. Havainnot eivät tue väitettä. Yleisön näkökulmasta Ylen verkkouutiset eivät korvaa esimerkiksi maakuntalehtien verkkouutisia, vaan täydentävät niitä.”
”Tuore Yle-lain muutos hieman rajoittaa sitä, miten yhtiö voi julkaista uutisia verkossa. En usko, että lehtien verkkosivut saisivat juurikaan uusia tilaajia, vaikka Ylen verkkouutiset lakkaisivat kokonaan.”
Sitä paitsi maksutonta uutissisältöä tarjoavat Ylen lisäksi MTV ja iltapäivälehdet, kuten Hellman huomauttaa.
Maksutonta uutissisältöä tarjoavat Ylen lisäksi MTV ja iltapäivälehdet.
”Iltapäivälehtien verkkokävijöiden määrä on ylivoimainen muihin nähden. Ja monien uutisnälkään riittävät somessa välitetyt linkit. Digitaaliset mainostulot taas kulkeutuvat Googlen kaltaisille jättiläisille.”
Jakelutuki parantaisi pienten lehtien asemaa
Kaupallinen media on keskittynyt Suomessa voimakkaasti viimeisten 30 vuoden aikana. Hellmanin mukaan yksi syy on markkinan pienuus. Median tavallista alhaisempi arvonlisäverotus ja digitalisaatio taas suosivat suuria konserneja, joihin lehtiä siirtyy koko ajan enemmän yrityskauppojen ja fuusioiden myötä.
Pienillä lehdillä ei ole käytössään resursseja, joita verkkosisältöjen kehittäminen vaatii. Printtilehtien tilaajamäärät pienenevät, kun lukijat siirtyvät nopean uutisoinnin pariin verkkoon.
”Siksi ei ole ihme, että media-alalla winner takes all, voittaja saa kaiken, jos vähän kärjistän. Suurimpien mediafirmojen salkut paisuvat paisumistaan”, Hellman sanoo.
Kaupallisen median keskittymistä voidaan hillitä esimerkiksi omistuskiintiöillä, mutta niiden käyttöönottoa Hellman ei kannata. Se voisi heikentää suomalaisen media-alan kehittymistä.
”Suurimpien mediafirmojen salkut paisuvat paisumistaan.”
”Sen sijaan näkisin jakelutuen käyttöönoton välttämättömäksi, sillä niin suuri osa lukijoista ei halua vielä luopua paperilehdestä. Myös nolla-alvia harkitsisin, vaikka pelkään, että sen hyöty lukijoille kuittautuisi nopeasti kustannusten kasvaessa.”
Eduskunta hyväksyi uuden postilain sisällön täysistunnossa 18. tammikuuta. Postilain uudistamisen myötä siirrytään viisipäiväisestä kolmipäiväiseen postin jakeluun ja keräilyyn. Samalla otetaan käyttöön määräaikainen jakelutuki, jolla pyritään turvaamaan sanomalehtien viisipäiväinen jakelu harvaan asutuilla alueilla.
Kokoomus on esittänyt vaihtoehtobudjetissaan leikkauksia liikenteen ja viestinnän palveluiden avustuksiin, joihin kuuluu myös sanomalehtien määräaikainen jakelutuki.
Milloin konserni on liian iso?
Vaikka Hellman ei kannatakaan omistuskiintiöitä, hän ihmettelee Kilpailu- ja kuluttajaviraston taannoin tekemää päätöstä. Virasto hyväksyi vuonna 2020 kaupan, jossa Sanoma Oyj osti Alma Media Oyj:n alueellisen sanomalehtiliiketoiminnan sekä ja painopalveluja tarjoavan Alma Manu Oy:n.
Kilpailu- ja kuluttajaviraston tehtävänä on valvoa kansantalouden ja kuluttajien etua ja puuttua esimerkiksi merkittäviin markkinoiden kilpailua rajoittaviin tekijöihin, jollaisia voi syntyä vaikkapa suurten yrityskauppojen yhteydessä. ”Virasto jätti määrittelemättä, mikä tässä tapauksessa oli merkityksellinen markkina, ja piti lehtien kustannustoimintaa toisiaan täydentävänä, samoin mediamainontaa ja lehtien painamista.”
Kauppa oli merkittävä, vaikka aluelehdet eivät suoranaisesti kilpailekaan keskenään. Sanoman valtakunnallinen markkinaosuus nettomyynnillä mitattuna kasvoi noin 30:stä 40:een prosenttiin.
”Se on aika iso kakku Suomen sanomalehtimarkkinoilla. Olisiko jo liian iso?”
Median moniäänisyys uhkaa heiketä, jos samaan konserniin kuuluvat, näennäisesti eri mediat tarjoavat yhdenmukaisia näkemyksiä ja jopa julkaisevat samoja juttuja. Joissakin maakunnissa Yle voi olla ainoa, joka tarjoaa vaihtoehtoisen näkökulman.
Esimerkiksi Keskisuomalainen-konserni omistaa noin 30 prosenttia Suomessa ilmestyvistä sanomalehdistä. Muita suuria suomalaisia mediakonserneja ovat Sanoma, Kaleva ja Hilla Group.
Yleisradion alasajo ei ole ratkaisu kaupallisen median toimijoiden tilanteeseen. Se olisi muullakin tapaa haitallista.
”Yleisradion resurssien leikkaus ei tuo euron euroa kaupallisen median kirstuun eikä millään tavoin paranna kaupallisen median asemaa. Jos Yleltä leikataan, siitä koituu pelkkää vahinkoa suomalaiselle journalismille.”
