Taiteellisesta toteutuksesta Hesburgerin lyhytdokumentti Miltä työ maistuu? (2023) ansaitsee neljä tähteä. Kuvaus, leikkaus ja tuotanto ovat näyttäviä, erityiskiitos menee äänisuunnittelulle. Teemakin on tärkeä: miten käy tulevaisuuden työlle? Väestö ikääntyy, syntyvyys laskee ja työvoimapula koettelee Suomea, etenkin hampurilaisravintoloiden kaltaisia palvelualoja, jotka kärsivät muutenkin koronakriisistä.
Dokumentissa yliopiston työelämätutkija, eläköitynyt bussinkuljettaja, nuori opiskelija ja Suomeen turvapaikanhakijana tullut nainen kertovat näkemyksiään työelämän murroksesta, kuten monikulttuurisuudesta ja sukupolvieroista. Kaikki puhuvat joustosta. Nuori nainen haluaa elämäänsä osa-aikatyön mahdollistamaa väljyyttä, jotta hän ehtii toteuttaa myös taiteellisia projektejaan. Bussinkuljettaja haluaa jatkaa keikkatyötä vielä virallisen eläköitymisen jälkeenkin, sillä se tuo lisätuloja ja mielekkyyttä elämään. Suomeen kotiutunut nainen kertoo työstään projektipäällikkönä yhä kansainvälisemmäksi käyvässä työyhteisössä.
Mukana on paikkaansa pitävää analyysia: digitalisaatio etenee, väestö vanhenee, huoltosuhde heikkenee, ja yhä useamman työpanosta tarvitaan. Tarvitaan elämänkaariajattelua sekä työperäistä maahanmuuttoa työvoimapulan helpottamiseksi. Eri ikäiset, eri taustoista ja elämäntilanteista tulevat työntekijät tulevat muuttamaan työkulttuuria 2020-luvulla.
Maineen kiillotusta työehtorikkomusten jälkeen
Dokumenttikokonaisuus olisi mukiinmenevä, mikäli se ei venyttäisi markkinointiviestinnän rajoja niin räikeästi. Kyseessä ei tietenkään ole dokumenttielokuva, vaan Drama Queen Communications -mainostoimiston ja Grillifilms-tuotantoyhtiön toteuttama mainoskampanja Hesburgerille.
Filmin lopussa näyttämölle marssitetaan Hesburgerin johtajat Kari Salmela ja Marko Salmela, jotka kertovat visionsa perheyrityksen historiasta, arvoista ja tulevaisuudesta. Merkillepantavaa on, että hampurilaisravintoloita ei näytetä kertaakaan, vaikkakin yksi purilainen vilahtaa elegantisti lounastaukoa esittävässä kohtauksessa kuin subliminaalisena viestinä. Omistajat puhuvat työntekijöistä lämpimästi.
Täsmäkampanja koettaa kiillottaa brändin lokaantunutta julkisuuskuvaa.
Täsmäkampanja koettaa kiillottaa brändin lokaantunutta julkisuuskuvaa. Toissa vuonna Hesburger nousi otsikoihin järjestelmällisistä työehtorikkomuksista: nuorilla ravintolatyöntekijöillä teetettiin ylipitkiä päiviä 35 asteen kuumuudessa, eikä kaikista työtunneista ei maksettu. Ravintoloissa tapahtui vuoden sisään kaksi rasvakeitinonnettomuutta.
Työsuojelu ja Palvelualojen ammattiliitto PAM puuttuivat asiaan. Työntekijät ympäri maan kertoivat työuupumuksesta, matalista palkoista ja ketjun yleisistä toimintatavoista, pyrkimyksestä voiton maksimointiin työntekijöiden kustannuksella. ”Me työntekijät itketään työvuoroissa yhdessä, kun on niin tuskallista välillä”, 21-vuotias työntekijä kertoi Ylelle vuonna 2021. Kyseisenä vuonna Hesburgerin Suomen toimintojen myynti kasvoi 13 prosenttia, mitä voi pitää hyvänä tuloksena pandemian jälkeen.
Miltä työ maistuu? mainostaa yritysvastuuohjelmaa. Se onkin tarpeellista, sillä ravintola-alalla on kärsitty rekrytointivaikeuksista muutenkin. Hesburger kertoo panostavansa henkilöstön työhyvinvointiin aiempaa enemmän. Hampurilaisketjulla on muun muassa nollatoleranssi rasistiselle häirinnälle ja muulle syrjinnälle. Se on avannut verkkosivuilleen kanavan, jossa häirintäepäilyjä voi ilmoittaa anonyymisti. Sitä ei kerrota, millaisiin toimenpiteisiin väärinkäytöstapauksissa ryhdytään. Merkillepantavaa on, että Hesburger ei halunnut luoda konsernitasoista luottamushenkilöjärjestelmää, jota PAM kohun jälkeen ehdotti.
Yrityskuvan kiillottaminen ei ole vastuunkantoa
Miltä työ maistuu? jättää erikoisen jälkimaun. Isolla budjetilla tehty video näyttää ja kuulostaa journalistiselta dokumentilta, mutta todellisuudessa se on markkinointia. Se pyrkii häivyttämään journalismin ja markkinoinnin raja tavalla, jonka myötä koko yritysvastuukampanja näyttää kyseenalaiselta.
Ilmeisesti konsepti kuitenkin toimii, sillä tämä teos ei ole ensimmäinen laatuaan. Jo vuonna 2018 ilmestyi Hesburgerin ”ilmastonmuutosdokumentti”, joka esitteli ihmiskunnan kohtalonkysymystä, kasvihuonepäästöjä. Silloin hampurilaisketju kysyi itseltään: ”Olemmeko valmiita luopumaan lihasta?” Vastaus kuului: ”Emme, mutta tuomme valikoimiimme myös kasvispurilaisen, koska yleisö niin pyytää”. Viherpesu oli sympaattista ja näytti aidolta, kuten on tarkoituskin. Tiedot olivat ilmeisesti tosia, mutta valikoituja. Seuraavana vuonna Hesburger uutisoi sisustaneensa Helsingin Kasarmitorin ravintolansa omista jätteistään tehdyillä kalusteilla.
Toisin kuin journalistisissa dokumenteissa, markkinointifilmeissä katsojaa hämätään mielikuvilla eikä kriittisiä faktoja ei esitetä. On huomionarvoista, että julkaisemassaan vastuullisuusohjelmassa Hesburger kertoo nimenomaisesti lisäävänsä viestintää ja ”tuovansa yritysvastuuseen liittyviä asioita esiin myös markkinoinnissaan”, mikä ei kuitenkaan ole synonyymi yritysvastuun toteutumiselle. Työntekijöitä voisi houkutella purilaisenpaistoon muillakin keinoilla, esimerkiksi maksamalla parempaa palkkaa.
