Hallitus suunnittelee opintotuen indeksikorotusten jäädyttämistä ja asumistuesta leikkaamista. Samalla yhä pienempien tulojen suunnitellaan laskevan asumistuen määrää. Opiskelijat ovat vastustaneet suunnitelmia lukuisilla mielenosoituksilla, esimerkiksi valtaamalla yliopistoja.
Yhä useampi opiskelija nostaa opintolainaa. Opintojen tullessa päätökseen korkeakouluopiskelijalla on opintolainaa keskimäärin yli 20 000 euroa. Korkokulut ovat kasvaneet viime vuosina voimakkaasti, mikä aiheuttaa monelle opiskelijalle taloudellisia vaikeuksia. ”Kun tulevaisuus näyttää epävarmalta, opiskelijat tarvitsevat myös opiskeluun kytkettyä, vastikkeetonta tukea. Se, että yhä useampi ottaa lainaa tässä elämänvaiheessa ja näillä koroilla ei ole järkevä ratkaisu”, sanoo Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari.
Saaren mukaan opiskelijoita olisi järkevä tukea esimerkiksi ohjaamalla heitä tuettuihin säätiöiden asuntoihin. Säätiöiden asuntoja tukemalla asumisyksikkökohtainen vuokrataso laskisi ja opiskelijoihin liittyvän asuntopolitiikan painopiste siirtyisi asumistuesta asumisen tukemiseen.
Erityisesti tukea pitäisi ohjata lapsiperheille, joissa opiskellaan ja saadaan asumistukea. Lapsuudessa koetun köyhyyden on todettu lisäävän syrjäytymisen riskiä aikuisena. ”Usein sanotaan, että lapsiperheitä pitää tukea palveluilla. Perusterveiden ja toimintakykyisten opiskelevien lapsiperheiden kohdalla kohdennetut tulonsiirrot ovat järkevämpi tapa toimia, koska jo tulojen nousu vähentää arjen stressiä merkittävästi. Tilanne on toinen, jos opiskelevassa perheessä on tulojen niukkuuden ohella mielenterveysongelmia. Tällöin kohdennettu palvelu on perusteltu.”
Kun leikkauksia on suunnitteilla moniin eri tukiin, Saaren mielestä tulisi rajata, kuinka paljon kotitalouden vuositulot saisivat enintään muuttua kerralla. Perustuslain mukaan perusoikeudet tulee turvata ja ihmisellä on oikeus sosiaaliturvaan. ”Käytännössä se tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että jos perhe menettää samanaikaisesti asumistukea, työttömyysturvan lapsikorotuksia, sekä jatkossa indeksoinnin jäädytysten myötä ostovoimaansa, ja niin edelleen, yhteenlaskettu inflaatiolla korjattu summa tulisi rajata korkeintaan tiettyyn lukuun ensimmäisenä vuonna ja sitten edelleen uuteen lukuun toisena vuonna. Sillä tavalla perheet ja yksilöt ehtisivät sopeutua tilanteeseen ja tehdä ratkaisuja. Indeksijäädytykseen muutosraja onkin jo asetettu, mutta sama tarvitaan tulonsiirtojen leikkaukseen. Tämä tarkastelu edellyttää leikkausten yhteisvaikutusten tarkastelua.”
Lisäksi arjen kustannustaso olisi tärkeää saada ”kohtuulliselle tasolle”. Se sisältäisi esimerkiksi liikkumisen kustannukset, yhtiövastikkeita ja energiakustannuksia. ”Sillä puolella julkisella vallalla on vielä käyttämättömiä työkaluja muun muassa sähköntarjonnan sääntelyn uudistamisessa ja opiskelija-asumisen tuen laina- ja korkosäännöissä. Jonkin verran liikkumavaraa on myös julkisen liikenteen tukemisessa, mikä käytännössä tarkoittaa paikallisliikenteen opiskelijalipun päivä- ja kuukausihinnan alentamista.”
