Halu on ristiriitainen voima. Se motivoi inhimillistä toimintaa, mutta se voi myös saada meidät toistamaan haitallisia käyttäytymismalleja. Se on universaali fysiologis-psykologinen ilmiö, mutta muovautuu samalla historiallisten ja yhteiskunnallisten olosuhteiden vaikutuksesta. Koska halun merkitys on elämälle keskeinen, sitä on hyödynnetty sekä hallitsemisen että vapautumisen tarpeisiin.
Konservatiivinen moraali on pyrkinyt suitsimaan halua ja asettamaan sen tyydyttymiselle ehtoja. Sekä uskonnolliset että rationalistiset perinteet ovat käsittäneet halun hallitsemattomaksi voimaksi, joka sumentaa ajattelukykyä ja saa ihmisen tekemään harkitsemattomia päätöksiä. Sigmund Freud asetti halun tiedostamatonta mieltä käsittelevän teoriansa keskiöön. Tuon psykoanalyysin kehittäjän mukaan mielihyväperiaatteen maailmassa elävän lapsen on opittava torjumaan tiedostamattomia mielensisältöjään sopeutuakseen todellisuusperiaatteen hallitsemaan kulttuuriin.
Freud esitti kuitenkin oman aikansa viktoriaanisen kulttuurin yleisinhimillisenä kulttuurina eikä kyennyt tunnistamaan halujen historiallista määräytymistä. Korjatakseen oppi-isänsä virheen freudomarxilainen filosofi Herbert Marcuse erotti biologisesti välttämättömän torjunnan yhteiskunnallisesta ”lisätorjunnasta”. Lisätorjunta tarkoittaa tavanomaisen psyykkisen torjunnan lisäksi toteutettavaa torjuntaa, jota sopeutuminen hierarkkiseen ja epätasa-arvoiseen yhteiskuntaan edellyttää.
Halukapinan kipinä oli sytytetty, ja Marcusen teoriat innoittivat myöhemmin 1960-luvun vastakulttuuria ja opiskelijaradikalismia, jotka tulivat ravistelemaan perinpohjaisesti porvarillisen yhteiskunnan rakenteita.
Halun lyhyt historia
1900-luvun alun porvarillisessa yhteiskunnassa halu oli niskuroiva voima, joka viekoitteli ihmisiä työnteon, säästeliäisyyden ja säädyllisen avioelämän kaidalta polulta laiskotteluun, nautiskeluun ja seksuaaliseen irstailuun. Porvarillinen halupolitiikka oli voimissaan myös Suomessa. Kansallinen myytti kertoi, että Suomi nousi kurjuudesta ankaran työnteon ansiosta.
Katsaus kesäkuussa 2023 muodostetun oikeistohallituksen hallitusohjelmaan riittää kertomaan, että tuo samainen myytti, jolla ennen muinoin patisteltiin väkeä alas uuninpankoilta, kelpaa tänäkin päivänä patistelemaan väkeä ylös sohvanpohjilta. Syy uhkaavaan kurjistumiskehitykseen ei olekaan maailmantalouden kapitalistisissa rakenteissa tai lisääntyvässä yhteiskunnallisessa eriarvoisuudessa vaan kurittomissa haluissa, jotka houkuttelevat yksilöitä laiskotteluun, vaikka heidän tulisi paiskia töitä kansantalouden pelastamiseksi.
Halusta tuli kumouksellinen vastavoima olosuhteissa, joissa nälänhätä ja puute eivät enää uhanneet päivittäin väestön enemmistöä.
Toisen maailmansodan jälkeinen taloudellinen vaurastuminen sekä järjestäytymällä, lakkoilemalla ja sopimalla liikkeelle pantu hyvinvointivaltiokehitys muuttivat halun kulttuurista asemaa. Edellisten sukupolvien kuriyhteiskunta tehtaineen, kasarmeineen, kouluineen ja vankiloineen joutui törmäyskurssille mielihyvää, vapaata seksiä, rock-musiikkia, itseilmaisua ja henkisiä pyrintöjä arvostavan nuorisokulttuurin kanssa. Suurin osa suomalaisista oli toki edelleen sitoutunut työnteon ja perinteisen perhe-elämän ihanteisiin, mutta uudet vaikutteet läpäisivät vähitellen koko yhteiskunnan.
Halusta tuli kumouksellinen vastavoima olosuhteissa, joissa nälänhätä ja puute eivät enää uhanneet päivittäin väestön enemmistöä. Modernin ajan hallitsevin negatiivinen tuntemus, kurjuus, korvautui tylsyydellä. Yksiulotteista, toisteista ja uuvuttavaa arkea vastaan noussut nuori sukupolvi kääntyikin halujen puoleen pyrkiessään täyttämään jokapäiväisen elämän merkityksillä, nautinnoilla ja yhteyden kokemuksilla.
Eristävistä haluista yhdistäviin haluihin
Kapitalistiset markkinat ottivat kuitenkin pian halukapinan haltuun ja ryhtyivät kauppaamaan kuluttajille tuotteita, jotka tarjosivat enemmän tai vähemmän kestäviä tyydytyksiä. Halun taikavoima siirtyi kolapulloihin, autoihin, muotivaatteisiin, musiikkiteollisuuden tuotteisiin, etelänmatkoihin, pornografiaan, hyvinvointipalveluihin ja viimein älylaitteisiin.
Kärjistyvien luokkaerojen ja eriarvoisuuden luonnehtimassa myöhäiskapitalistisessa yhteiskunnassa kaikki onkin periaatteessa saatavilla mutta lukkojen takana – aivan kuin lasilaatikkoon suljetut pehmolelut, joita voi yrittää hamuta pihtiottimella, kunhan vain syöttää rahanieluun riittävästi roposia.
Kulutuskulttuurissa halut tyydyttyvät vain hetkellisesti. Markkinointi ja sosiaalinen media muistuttavat lakkaamatta, että tarjolla on aina uusia, parempia haluja. Halujen samanaikainen saavutettavuus ja saavuttamattomuus aiheuttaa ahdistusta, etenkin kun kilpailuyhteiskunnan prekaari arki vaatii yksilöitä kantamaan päivin ja öin huolta pärjäämisestään.
Halua ei kuitenkaan ole alistettu täydellisesti hallinnalle, sillä yhteiskunta koostuu aina ristiriitaisista voimista. Luopumisen ja askeesin sijaan meidän tulisikin etsiä haluvirtoja, jotka voisivat vapauttaa meidät eristyneestä mielihyvän tavoittelusta ja yhdistää meidät uusilla nautinnollisilla tavoilla maailmaan. Ongelmana ei ole halu vaan tarrautuminen haluihin, jotka eivät tarjoa tyydytystä vaan jättävät meidät rauhattomaan tilaan. Kuten kirjailija Torrey Peters on todennut, erottaaksemme haitalliset halut hyvää tuottavista haluista, meidän on tehtävä valintoja ja tutkittava rehellisesti seurauksia. Ohjenuorana voisi toimia – halun mahdotonta luonnetta heijastaen – mahdoton toteamus: halua kaikkea, älä odota mitään!
Halu odottaa uusia historiallisia muodonmuutoksia.
Artikkeli julkaistiin ensin maksumuurin takana 29.6.2023. Teksti avattiin kaikille lukijoille 3.7.2023. Haluatko sinäkin saada ensilukuoikeuden osaan Voiman verkkoartikkeleista? Tee Voimajengi-tilaus alk. 3€/kk.
